Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion kulttuuriohjelmia 2004-2012.

Karjalatietoa ruotsalaisille tarjoaa Pohjola-Norden

Julkaistu söndag 14 januari 2007 kl 10.46

Karelen - ett gränsland i Norden  on Ruotsin Pohjola-Norden yhdistyksen vuosikirja 2007.
Kirjan toimittaja Torsten Hallberg on aiemmin koonnut Grönlantia ja Ahvenanmaata esittelevät vuosikirjat. Karjalakirjan kirjoittajat tulevat Suomesta, Ruotsista ja Venäjältä.  Liisa Paavilainen on lukenut kirjan, ja kaipaa sen toimittajalta tarkempaa otetta.

Karjalakirja alkaa katsauksella  jaetun kansan historiaan.
Suomen ja Skandinavian historian tutkija Lena Huldén selvittää ketkä Karjalaa hallitsivat, ja miten rajaa siirrettiin eri rauhanteoissa. 1500-luvun heimosodista ja hävitysretkistä on tullut nykykielellä sissejä eli ruotsiksi gerilla. 1700-luvulla Pietari ja Petroskoi kehittyivät tärkeiksi keskuksiksi, joiden vaikutus ulottui laajalle. Vanhan Suomen yhdistäminen Suomen suurruhtinaskuntaan 1812 merkitsi Karjalassa suuria muutoksia, ruotsin kieli korvasi saksan virallisena kielenä.

Viipurin kielioloja selvittää myös professori Marika Tandefelt.

Myyttien Kalevala on Tarja Kupiaisen aiheena:
”Suomen kielen sanalla ’sankari’ on ainakin kaksi mahdollista juurta. Se on lainautunut ruotsin kielen sanasta ’sångare’ (muinaisruotsin ’sangar’), joka tarkoittaa laulajaa. Meidän vanhassa kielessämme laulaminen on merkinnyt myös tietämistä, asioiden hallintaa. Runolaulajasankarit Väinämöinen ensimmäisenä ovat olleet sanan taitureita, tietäjiä ja yleensä vielä kaikkein arvokkaimman, alkuperäisen tiedon hallitsijoita. Mutta toisaalta ’laulaja’ on muotoutunut kieleemme myös toista kautta. Siinä on kaikuja teonsanasta ’sangata’ eli hyökätä, uhata tai vastustaa.” Tämän tekstin löysin suomeksi internetistä, ruotsintajasta ei ole kirjassa tietoa.

Joensuun taidemuseon johtaja Tarja Raninen-Siiskonen otsikoi karelianismin ja Kalevalaeisttelynsä: ”Se där kommer Kullervo”. Näin huudahti ruotsalainen Luis Sparre samoilleessaan  satujen ja unien maita 1890-luvulla karjalaisen miehen nähdessään.

Kaa Eneberg on tutkinut entiseen Neuvostoliittoon muuttaneiden ruotsalaisten työläisten kohtaloa. Karjalan autonomisessa Tasavallassa on kohta kymmenen vuotta kunnioitettu Sandarmohin männikköön 1930-luvulla teloitettujen karjalaisten muistoa. Joukkohautoja on löydetty eri puolilta Karjalaa, yli 12 000 venäläisen tai siirtolaisen on laskettu joutuneen Stalinin vainojen uhriksi. Monet heistä värvättiin Suomesta, Ruotsista ja Yhdysvalloista suurin toivein.

Suur-Suomihankeesta ja Itä-Karjalan miehityksestä kirjoittaa Per-Erik Lönnfors asiantuntevasti ja asiallisesti. Hän aloittaa Mannerheimin miekantuppipäiväkäskystä, joka kehoitti armeijaa Karjalan valloitukseen jatkosodan syttyessä. Per-Erik Lönnfors pitäytyy tiukasti asiassa eikä välttele hankalia totuuksia, esim. suunnitelmia Petroskoin valloituksesta pian Suomen itsenäistymisen jälkeen. Lönnfors tietää miten sanansa asettaa, hänellä on takanaan pitkä ura eri tiedotusvälineiden johtajana.

Evakoiden sopeutumisesta uusille kotiseuduille kirjoittaa historian professori Harri Siiskonen Joensuun yliopistosta.
Sotien jälkeen 12% Suomen väestöstä piti sijoittaa uudelleen. Tätäartikkelia vaivaa epätarkkuus.   Karjalan liitto ei ole ruotsiksi Karelska föreningen, eikä sillä ole jäseniä 500 vaan 50 000! Epäselväksi jää myös koskeevatko sopeutumisvaikeuksien kuvaukst ortodokseja vai myös luterilaisia, karjalan kielen vai kannaksen murteen puhujia.

Kun tullaan puoleen väliin kirjaa Karelen - ett gränsland i Norden siirrytään rajan toiselle puolelle.

Itä-Karjalan historiasta, luonnosta ja nähtävyyksistä kirjoittaa Vladimir Thechonin melkein kuin turistioppaassa.

Juri Smirnov antaa aika lohduttoman kuvan Karjalan tasavallan taloudesta, vaikka edistystä onkin viime vuosina tapahtunut. Vielä puuttuu paljon, hän otsikoi artikkelinsa.

Karjalan luonnonvarojen ja ympäristön kuvaus on synkkää luettavaa. Teollisuuden saastepäästöistä osa on vähentynyt kolmanneksella, mutta Petroskoi on pahoin saastunut. Lyijypäästöt vaikuttavat suoraan asukkaiden terveydentilaan. Karjalan tasavallan asukkaiden keski-ikä oli vuonna 2003 vain 60,8 vuotta. Karjalan vihreiden liiton johtajalla Dimitri Rybakovilla on syytä huoleen.

Kirkollisessa elämässä sentään löytyy myös ylpeyden aihetta, jos ei muusta niin arkkitehtuurin helmistä Kizhin saarella ja vähän muuallakin. Monet arvokkat kirkkorakennukset tosin on päästetty surullisen pahoin rappeutumaan kaikkialla Karjalassa, mutta myös uusia kirkkoja rakennetaan ja vanhoja kunnostetaan kertoo Olga Sidlovskaja, Petroskoin ortodoksinen hiippakunnan Venäjän tiedotusosaston johtaja. Hänen syytään ei varmasti ole se että kuvatekstit on lainattu suoraan artikkelista, eikä näin käy selville mitä kirkkoja kuvissa näkyy.

Kulttuuria ja perinnettä  kehitetään Karjalassa jatkuvasti mm. Peroskoin viidessä teatterissa, festivaalit huokuttelevat väkeä myös ulkomailta, kertoo Vera Nilova.

Ja kirja päättyy nuoren ruotsalaisen Sanna Svanbergin kuvaukseen Petroskoin arkipäivästä poikaystävä Alexanderin kanssa.
Hän saa jopa neuvostoaikaisen esikaupunkielämän tuntumaan eksootiiselta, ja tapaa nuoria ihmisiä, joilla on kunnioitettava määrä tietotaitoa, ei vähiten kehonrakentaja Julialla. Neuvostoliitto on enää kuin hiertymä jalassa, joka muistuttaa itsesään silloin tälloin.

Paljon mielenkiintoista tietoa tämä Karjalakirja tarjoaa, mutta enemmän olisi voinut vaatia sen toimittajalta.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".