Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion kulttuuriohjelmia 2004-2012.

Timo Sarpanevan muistonäyttely

Julkaistu måndag 28 maj 2007 kl 10.44

Sodanjälkeiset vuosikymmenet mielletään suomalaisen lasin kultakaudeksi. Näin jälkeen- päin kultakauden lasitaide on nähty erityisesti sodan runteleman Suomen uuden kansainvälisen tulemisen symbolina.
Timo Sarpaneva kuului kultakauden merkittävimpiin taiteilijoihin. Tapio Wirkkalan ja Kaj Frankin kanssa Sarpaneva muodosti sodanjälkeisen lasimuotoilun johtavan kolmikon.

Hanna Lindberg kävi katsomassa viime syksynä kuolleen Sarpanevan muistonäyttelyn Tukholman Suomi-instituutissa.

Kävijää on vastassa suuri Sarpanevan muotokuva. Mustavalkokuvassa hänet esitetään suuren muotoilijasankarin tavoin mietteliäänä, jo uusia mestariteoksia pohtimassa.

Kyseessä on siis nimekäs taiteilija, jonka kädenjälkeä saamme pian ihastella.

Suomen Design-museon kanssa yhteistyössä tehty näyttely on Suomi-instituutin galleriatilan mukaisesti hyvin pieni.

Näyttelyn keskiosa on omistettu Sarpanevan tärkeimmäksi alaksi mielletylle lasitaiteelle. Vitriineihin on koottu tiivis kokoelma Sarpanevan lasia eri vuosikymmeniltä.

Seinille on ripustettu Sarpanevan grafiikkaa ja yksi kangas. Tosiasiassahan Sarpaneva oli taiteen moniottelija, joka lasin lisäksi suunnitteli muun muassa ryijyjä, kankaita, tuotepakkauksia ja näyttelyjulisteita.

Sarpanevan kaksi vahvaa aluetta, grafiikka ja tekstiilitaide on jätetty paitsi seinäkukkasiksi, myös ilman teoksiin kuuluvia kylttejä. Onnistun silti poimimaan ruotsalaiselle yleisölle mielenkiintoisen grafiikan: Helsingborgin vuoden 1955-näyttelyn Suomen paviljongin näytteillepanosuunnitelman.

Vitriineihin on kuitenkin ansiokkaasti kerätty joitakin Sarpanevan teknisesti ja muodollisesti merkittäviä töitä.

Hiotun ja kirkkaan lasipinnan kanssa leikittelevä, pyöreä Lansetti oli nuoren Sarpanevan ensimmäisiä taide-esineitä. Vuonna 1954 Lansetti oli mukana kansainvälisesti merkittävässä Milanon triennaalissa, jossa Sarpaneva palkittiin Tapio Wirkkalan ohella Grand Prix palkinnolla.

Taiteilijoiden vapaus tehdä taidelasia hiipui 50-luvun puolivälissä. Kauniimman arjen ajatusta noudattaen Sarpaneva suunnitteli Iittalalle käyttö- ja taidelasin yhdistelmänä markkinoidun i-sarjan. Sarjan merkiksi Sarpaneva suunnitteli punaisen i-merkin. Tänä päivänä i-merkkiä käytetään kaikessa Iittalan lasituotannossa, ja se on ehkä tunnistettavin suomalaista muotoilua merkitsevä symboli.

i-sarjaa varten kehitettiin myös uudet värit, harmaan sekä harmaalla sävytetyn sinisen, vihreän ja violetin, jotka pitkään olivat myös Iittalan tuotannon standardivärejä.

Näyttelyyn on kerätty myös joitakin i-värillä varustettuja lautasia, jotka kuitenkin poikkeavat i-astiaston väriskaalasta. Upottavan oranssi Auringon kehrä-lautanen yhdistyy seinällä roikkuvaan kirkkaan oranssiin kankaaseen. Sarpanevan sanottiinkin suunnittelevan kankaita i-sarjaan sopivaksi. Auringon valaistessa lasin läpi kankaan väri syventyi. Oliko kyse tästä yhdistelmästä myös näyttelillä olevan kankaan tapauksessa, jäi katsojalle arvoitukseksi.

Monet tuntevat Wirkkalan Finlandia-pullon rosoisen pinnan. Sarpanevan Finlandia-sarjan niin ikään rosoinen pinta on saatu aikaan puumuotilla, joka lasia puhaltaessa palaa. Käytetyistä puumuoteista Sarpaneva teki myös kollaaseja. Näyttelyn Ahtojää-teoksessa puu ja jää yhdistyvät.

1970-luvulla Sarpaneva niitti mainetta myös Moskovassa. Muistona tästä esillä on venäläistä konstruktivismia noudatteleva mutterimainen Genuine Russian Vodka-pullo.

Mäntyniemen lasit muistuttavat näyttelykävijää Sarpanevan merkittävästä roolista suomalaisen muodon sankarina.

Sarpaneva haki inspiraatiota saaristosta, ja nimesi uuden kuplilla leikittelevän tekniikkansa Arkipelagoksi. Luontoromantiikka ja suomalaiskansalliset nimet ovatkin Sarpanevan muuten hyvin vaihtelevan muodon punainen lanka.

50-luvun i-lautaset ovat kuin lammikoita, jotka houkuttelevat katsojan intensiivisen värin syvyyksiin. Finlandia-sarja muistuttaa palaneen puun pinnasta, Meren peili taas Suomen kirkkaista vesistä.

Monilla on ehkä kotona myös Sarpanevan valurautapata, jonka kahva vie ajatukset talonpoikaisnaisten vedenkantolänkeen. Tästä sarjasta näyttelyssä viitteenä on ainoastaan punainen kalapata. Yleensäkään kaikkien tunnistamilla tai yhä tuotannossa olevilla Sarpanevan esineillä ei näyttelyssä leikitä.

Näyttely jättää arvailujen varaan paitsi grafiikan ja kankaan nimet, myös Sarpanevan tarkemmat vaiheet. Suomalaisen sankarimuotoilijan olisi odottanut saavan kuninkaallisemman käsittelyn. Yleensä suuruudet syntyvät kuolemansa jälkeen, Sarpanevan kohdalla asia on tainnut mennä päin vastoin. Sen verran matala oli profiili tässä näyttelyssä.

Suuri muotokuva tuntui liian suurelta muuten hyvin vaatimattoman esillepanon rinnalla.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".