Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion kulttuuriohjelmia 2004-2012.

Västerbottenissa Suomen sodan viimeiset taistelut

Julkaistu fredag 5 juni 2009 kl 12.42

Viimeksi  kävimme sodan muistomerkeillä Pohjanmaalla. Nyt käymme katsomassa Suomen sodan muistomerkkejä Västerbottenissa.
Ruotsissa muistomerkkejä on huomattavasti vähemmän. Esimerkiksi Skellefteåssa käytiin taisteluita, mutta muistomerkki paljastettiin vasta toukokuussa.

Västerbottenissa taisteltiin Suomen sodan viimeiset taistelut Sävarissa ja Ratanissa. Kaarina Honkanen tutustuu niihin maisemiin.

Ratanin kylä tuhottiin taistelussa

 Ruotsin maaperällä taisteltiin viimeisen kerran 20. elokuuta 1809, jolloin oli Ratanin maihinnousu. Ratan on n. 40 km Uumajasta pohjoiseen. Ratanin kylä ammuttiin raunioiksi, mutta rannalla ei ole mitään muistomerkkejä tästä Ruotsin viimeisestä taistelusta.
Läheisessä metsikössä on valkoisen aitauksen sisällä ruosalaisen upseerin hauta ja toisen upseerin muistomerkki. Ratanissa on oppaana Ritva Lundberg.  

Sävarissa verinen taistelu

Mutta ennen tätä Ratanin taistelua taisteltiin Sävarissa. Se on koko Suomen sodan toiseksi verisin taistelu. Kaikkiaan sai surmansa arvioiden mukaan 3000 ruotsalaista ja venäläistä. Paikallinen väestö huolehti kuolleiden hautaamisesta. Viime aikoina on useaan otteeseen yritetty löytää joukkohautoja, mutta uusien teiden rakentamisen yhteydessä ovat jäljet kadonneet.

Ruutikukkulan alapuolella, Sävarin kylässä on muistomerkki, joka on pystytetty sata vuotta sitten, päivälleen 100 vuotta taistelun jälkeen. Se on muodoltaan samanlainen kuin Oravaisten muistomerkki. Muistomerkillä on kanssani opettaja Arja Johnsen.

Sävarinjoen rannalla oli silloin herraskartano, Sävargården, jossa ruotsalaisten joukkojen päällikkö Wachtmeister piti päämajaa. Kun ruotsalaiset joukot perääntyivät, muutti venäläsiten päällikkö Kamenski sinne. Kamenski oli itse aloittanut sotilaskasvatuksen jo 4-vuotiaan ja amenskilla oli muuten sodassa mukana poikansa, joka oli vasta n. 11-vuotias.

Sodassa myös naisia

Myös naisia oli mukana sodassa, ei monta, mutta muutamia. Suomessa tunnemme parhaiten Lotta Svärdin. Ja Ruotsissa Sävarin taisteluun osallistui ainakin Servenius- niminen nainen, joka keräsi patruunoita kaatuneilta sotilailta. Hänkin seurasi sotaan miestään ja hän oli pukeutunut mieheksi. Kerrotaan, että Wachtmeister olisi anonut kuningattarelta hänelle urhoollisuusmitalia.
Tapahtuiko näin todella, siitä ei ole tietoa.

 Uumajassa viholliset samassa haudassa

Uumajan kirkon vieressä on Dunckerin hauta. Hän haavoittui kuolettavasti Hörneforsin taistelussa 5. heinäkuuta. Samassa haudassa lepää myös venäläisten joukkojen päällikkö Aerokoff. Uumajan kirkon eteläiselle puolelle on pystytetty pieni vaatimaton muistomerkki 13 vuotta sitten. Se on Uumajan maaherran Strombergin muistolle. Hänen mukaansa on nimetty myös yksi katu Uumajassa.

Stomberg kävi neuvotteluja venäläisten kanssa ja kaupunki säästyi ryöstöiltä. Uumajalaiset eivät kuitenkaan silloin ymmärtäneet olla kiitollisia, vaan syyttivät Strombergia  vehkeilystä vihollisen kanssa ja karkottivat hänet kaupungista. Strombergin maine on kuitenkin myöhemmin puhdistettu. Hän oli taitava diplomaatti.  

Skellefteåssa uusi muistomerkki

Merkkivuoden kunniaksi on tullut uusi muistomerkki Skellefteåon. jossa taisteltiin 16.5.1809. Skellefteåssa on opiskeltu Suomen sodan historiaa opintopiirissä ja ryhgmän jäsenet lähettivät kirjeen muistomerkistä kunnalle.

Koulukirjoissa ei tästä sodasta paljon ole, toteaa opintopiiriin osallistunut Kaj Wallmark. Opintopiiri on tehnyt sodasta näyttelyn Skellefteån museoon, joka avataan 14.6. Zakarias Bång alias Sven Dufva - yksi kuuluisimmista Suomen sodan sankareista liittyy myös kiinteästi Västerbotteniin.

Sven Dufva eli Sven Tuuva piti puoliaan Koljonvirralla, ei yli päästänyt perhanaa...Monet pitävät sotamies Bångia Sven Tuuvan esikuvana. Hän ei kuollut Koljonvirralla, vaan virkosi ja palasi taistelukentille. Luultavasti hän osallistui Skellefteån taisteluun. Sitten hän oli kyläsuutarina Lyckselessä. Lyckselessä on Bångvägen, Bång-monumentti ja Bång-kukkula. Myöhemmin Zakarias Bång muutti Vilhelminaan, jossa on hänen muistomerkkinsä sekä myös hänen hautansa.

Mistä on peräisin käsitys, että Bång ja Sven Dufva ovat sama henkilö, ei ole tietoa, mutta se kyllä esiintyy mm Herman Lindqvistin historiassa.

 
Döbelnin jäähyväiset

Mutta palataan vielä kerran Uumajan kirkon läheisyyteen. Kirkon itäpuolella on Döbelnin muistomerkki. Se pystytettiin v. 1867 ja puistoa kutsutaan Döbelnin puistoksi. Ja juuri täällä Döbeln kiitti suomalaisia sotilaita - suomalaisten joukkojen kovia kokeita rippeitä - näiden lähtiessä kohti kotia, 8.lokakuuta 1809.

Döbelnin puhetta pidetään retorisena taidonnäytteenä, jota kuunneltiin kyynel silmässä.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".