Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion kulttuuriohjelmia 2004-2012.

Helena Waris: Uniin piirretty polku

Julkaistu onsdag 10 juni 2009 kl 15.41

Helena Wariksen esikoiskirja
"Uniin piirretty polku"
on fantasiaromaani
kaikenikäisille.

Se on taru,
joka herättää mieleen
ikivanhat suomalaiset saloseudut,
tietäjänaiset ja taikavoimat.

Pirjo Hamilton piti lukemastaan.    
Otteet kirjasta lukevat
Sari-Anna Söderman
ja Jyri Markkula.

Taru jossa on taikaa

" Minä istun tässä hiipuvan nuotion äärellä. Pimeys on asettunut jäseniini. Ainainen hämärä käpertää minua kokoon eikä liekkien lämpö enää läpäise jäistä naamiotani.

Olen väsynyt. Ainoat äänet, jotka kuulen, ovat sydämeni lyönnit ja hiilloksen sihinä. Välillä säpsähdän, kun jossain lähellä pakkanen pirstoo puun sydämen halki. Minä säikähdän aina sitä. Minä en totu siihen koskaan. Odotan milloin kylmyys nujertaa minut. millainen ääni minun sydämeni halkeamisesta kiirii pitkin näitä tyhjiä rantoja.

Älkää kysykö minulta mitä on tapahtunut, sillä sitä minä en muista. "

Näin alkaa taru " Uniin piirretty polku ".

En ole itse lainkaan kokenut fantasiaromaanien lukija. Olen vain seurannut vierestä, kun omat ja sukulaisteni lapset ja nuoret ovat hullaantuneet Tolkinin taruihin tai Harry Pottereihin. Elokuvat sensijaan olen kyllä katsonut.

Niimpä tartunkin Helena Wariksen esikoiseen avoimin mielin.

Minulle selviää vasta jälkeenpäin, että kysymys on kaikenikäisille kirjoitetusta romaanista.

Tarina on kiehtova ja jännittävä. Tapahtumapaikkojen nimet jo tuntuvat minulle jotenkin tutuilta. Olenhan itse kasvanut Sydänmaan ja Hiidenmaan välimaastossa.

Tässä tarinassa liikutaan suurten vesien varrella Vornanmutkassa, Tuultensaarilla, Taivaskalliolla, Mustarinnassa ja lopulta Pohjankonnussa. On makea meri, Marrasjärvi ,Tervajoki.

Uiskot ovat laivoja, joilla kuljetaan turkiksia,kankaita ja muonaa. Ja tietysti uiskot ovat myös tarun taistelijoiden kulkuväline.

Tähtien asennot ovat karttamerkkejä ja polut ja vesistöt kulkureittejä. Kylät ovat välillä riidoissa ja vahvimmat yllättäjät polttavat ne silloin maantasalle. Pohjankontu on tavoite ja ikävä, joka vetää puoleensa kolmea sisarusta, jotka ovat joutuneet eroon toisistaan ja vieraisiin ja outoihin paikkoihin. Aile on noidaksi haukuttu löytölapsi, joka yrittää muistaa kaukaisia tapahtumia ja kyselee paikasta nimeltä Tähtienkatoama. Hän kuljeskelee metsissä yksin ja tapaa Dai Vaskinuolen. Nuorukaisen, joka kuulee Ailen tavoin ajatukset.

Yhteistä vanhojen mahtien suojeluksessa oleville on sanaton kieli ja hiljainen ajatustenvaihto, jonka avulla he tunnistavat toisensa.

Pohjankontulaisilla on myös kykyjä, joilla he voivat muuttua eläimenmuotoon. Taikalahja, joka on saatu jo syntymässä. Tällainen inkarnaatio otetaan käyttöön todellisissa vaaratilanteissa ja kun on oikein kova hätä.

ote2, siv. 218

" Seuraavana iltana susi loikoili Neithan virittämän nuotion valopiirin rajalla. Sen kiiluvat silmät välkkyivät hämärästä. Neitha heitti eläimelle lämmitetyn nauriin ja huomasi kuinka hanakasti susi kävi herkkupalan kimppuun. Se oli selvästi nälkäinen.

- Sinä et ole oikea susi, Neitha sanoi ääneen.

Susi nousi seisomaan, höristi korviaan ja tuijotti tytön kasvoja.

- Miksi sinä et käy kimppuuni ? Neitha sanoi lopulta hiljaa ja ojensi kätensä sille.

Susi astui varovaisin askelin Neithan luo. Selvästikkään se ei ollut aivan varma hänen rehellisyydestään. Ehkä se ei tiennyt, että pikkupuukko oli tytön ulottumattomissa kannon päällä. Susi läähätti ja sen häntä liikkui vaisusti edestakaisin. Se nuuhkaisi tytön ojennettua kättä nopeasti ja heilautti häntäänsä reippaammin. Neitha antoi käsiensä riippua suden edessä haisteltavina ja hitaasti hän voitti eläimen luottamuksen. Susi tuli lähemmäksi ja liehakoi jo Neithan jaloissa kuin koiranpentu. Neitha tarttui hellästi suden mustanharmaaseen turkkiin ja hautasi kasvonsa sen kaulaan. "

Tässä nuori leski Neitha yrittää löytää yksin takaisin ihmisten ilmoille loputtomien soiden ja rämeikköjen takaa, ja saa oppaakseen lauhkean suden.

Tuultensaarten Salama ja Talviyö ovat veljeksiä,jotka molemmat rakastavat Neithaa. Salama menehtyy suokuumeeseen ja Talviyöllä on yksinäinen ja vaarallinen pakomatka saloseuduille, mistä hän on lähtöisin.

Kokot, valtavat jättiläislinnut lennättävät tämän tarun pakolaisia turvaan. Ne kuuntelevat äänettöminä ja lojaaleina isäntiensä käskyjä, ja auttavat myös taisteluissa viuhtomalla valtavilla siivillään ja kirkumalla viholliset sekasortoon. 

Helena Wariksen kirjaa ei ole helppo tiivistää lyhyeen arvioon. Siinä on rinnakkaistarinoita, kielikuvia ja nimiä, jotka vievät ajatukseni kalevalaisiin muinaiskyliin. Aikoihin, jolloin morsiamet ryöstettiin, uhka ja huhut tukahdutettiin väkivallalla. Aikoihin jolloin osattiin pidätellä myös kuolemaa ja odottaa rakkautta vuosikausia, jotta vanhojen mahtien voima toteutuisi.

Helena Wariksen esikoistaru on kiehtovaa luettavaa ja hän on jo kirjoittamassa uutta tarinaa.

Suomalainen kirjallisuus on saanut jälleen uuden lahjakkaan äänen joukkoonsa.

_________________________________________________________________

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".