Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion kulttuuriohjelmia 2004-2012.

Hannu Mäkelä: Syksy Venetsiassa

Julkaistu tisdag 10 oktober 2006 kl 16.38

Hannu Mäkelän kirja Syksy Venetsiassa on kaunis rakkausromaani. Se kertoo vastikään eläkkeelle jääneen ja keskellä avioeroprosessia kipuilevan Jaakko Uusitalon matkasta Venetsiaan. Venetsiaan hänet vei toinen uusitalo eli Casanova - ja Venetsiasta hän löysi uuden alun elämälleen. Marjaana Kytö on lukenut Mäkelän kirjan, johon hän suhtautui aluksi hyvin suurella epäilyksellä.

Voiko olla tämän kliseisempää romaania? Päähenkilönä vastikään eläkkeelle siirtynyt mies, valtion virkamies joka napsii betasalpaajia ja saa välillä jonkinlaisia kipukohtauksia. Mies, jonka vaimo on vihdoin saanut tarpeekseen ja heittänyt moninkertaisesta uskottomuudesta narahtaneen miehensä, ”Casanovan” pois yhteisestä kodista. Tästä casanovittelusta kimpaantuneena päähenkilö Jaakko Uusitalo - siis Casa Nova - lähtee tutustumaan esikuvaansa Venetsiaan. Ja kuinka ollakaan, Venetsiassa jo heti ensimmäisestä vaporetosta löytyy nuori nainen, tyttönen vielä, vaikkakaan kontakti ei synny saman tien.

Ensin käydään, kylläkin kauniilla kielellä, läpi päättyneen avioliiton helvettiä: ”Kaikki meni mikä mahdollista oli; kaatui, katosi. Omasta syystäni siis, kuten sain kuulla moneen kertaan kautta koko liiton: ’Jos vain sinä, Jaakko, edes hieman yrittäisit...’. Sillä minä olin aina se jarru, vastahakoinen möhkäle, monivammainen typerys, este eheytymiselle. Minulla oli tunteita toisille, ei hänelle.”

Mutta vaikka kuinka moneen kertaan vaimon ilkeydet tulevat esille, mainitaan vain ohimennen, että tämä aviomiespolo tuskin oli itsekään syytön pahoihin sanoihin, mutta - suora lainaus - omat sanansa hän oli jo unohtanut. Kirjan perusperinteinen miesnäkökulma saa oman pikantin mausteensa luonnollisesti myös siitä, että Mäkelä itsekin on kahteen kertaan eronnut mies, ja jonka uusin vaimo on 25 vuotta tätä nuorempi. Eli onko nyt kyseessä niin keveästi peitelty avainromaani suoraan kirjailijan omasta elämästä, että maallikkokin aavistaa moisen?

Mutta hyvä on, yritän pidätellä happamia keski-ikäisen naisen ajatuksiani ja luen kirjaa eteenpäin. Vaporetossa nähnyt nainen ilmestyy uudelleen, osoittautuu suomalaiseksi ja Uusitalo saa yllättäviä ajatuksia päähänsä. Eikö juuri näin ole elämässä: se jonka kovimmin kiellät, vaikka uuden rakkauden mahdollisuuden, tai edes kiinnostuksesi siihen, niin juuri silloin se kolkuttaa ovellesi. Uudet tunteet saavat Uusitalon miettimään myös elämän rajallisuutta.

Suhde kehittyy, ja keski-ikäinen naislukija saa henkisiä näppylöitä nenäänsä nuoren hehkeyden elähdyttäessä eläkkeelle päässeen Uusitalon elämää. Mutta Uusitalo löytää Venetsiasta uuden alun elämälleen ja kun aikaa kuluu tarpeeksi, alkaa Uusitalo myös nähdä oman yksisilmäisyytensä entistä vaimoaan kohtaan.

Mäkelä on siis kutonut perinteisen sovitusromaanin kenties epätavallisiin raameihin. Syksy Venetsiassa -kirja on ennen kaikkea miehen kirja, miehen kertomus - kauniin nuoren naisen elämästä emme saa tietää muuta kuin sen, mitä päähenkilömies laskee yhteen ja arvaa loput. Mutta Mäkelä saa miltei kaiken perinteisen anteeksi kirjan lopun takia. Ja kaipa vuonna 1943 syntynyt mieskirjailija saakin olla jo perinteinen.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".