Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
BLOGI

Voi perhonen!

Publicerat onsdag 2 maj 2012 kl 08.44
Citronfjäril. Foto. Hasse Holmberg/Scanpix.

Viikonloppu meni puutarhatyön parissa. Mutta väliin kerkesin myös käydä juoksemassakin. Ja kyllä meni nopeaa!

Lauantaina oli ohjelmassa hieman lyhyempi lenkki (7,5 km) keskiviikon pitkän jälkeen. Eli vauhtilenkki parin huilipäivän jälkeen. Yleensä mulle hieman riskipeliä, sillä jalat yleensä ovat väsyneet pitkän lenkin jälkeen useamman päivän ajan.

---

Lenkki alkoi ihan kivasti, ensimmäinen väliaikapiste on n 400 metrin kohdalla jossa kello yleensä näyttää että aikaa on kulunut tasan 2 minuuttia. Niin myös tällä kertaa.

---

Jaloissa yllättävän hyvä fiilis, pienoinen vastatuuli (niinkuin aina Eskilstunassa) ja toivomus että tuuli kääntyisi kun palaan tähän kohtaan lenkin lopussa ;)

---

Seuraava väliaika katsotaan Vilstan virkistysalueen lähto/maali-portaalissa jonne kotoa on matkaa 1,25 kilsaa. 6 min 10 sek, eli alle vitosen vauhtia mennään. Spontaani reaktio, "oho meneeks tää näin nopeeta?"

---

No sitten päästään Vilstan juoksureitille, eli 1,5 kilsaa ylämäkeä heti alkuun. Kilometrin väliaika näyttää 5,30 eli ihan hyvää vauhtia edelleen.

---

Pian mäen päälle päästyäni huomaan että tämähän on raskasta hommaa. Mietin että pitäisikö hellittää hieman, että jaksaa kotiin asti, matkaa on vielä 5 kilometriä.

---

No, katsotaan nyt mihin jätkä pystyy. Viimeisestä "nopeasta" treenistä onkin jo mennyt 3 kuukautta, joten ehkä ihan hyvä testata tässä vaiheessa että löytyykö sitä nopeampaa vaihdetta enää.

---

Juoksuradan 2 km kohdalla (3,25 yhteensä) huomaan että radan laidalla lentelee keltaisia perhosia. Ne leikkivät auringonsäteissä. Pieni hymy leviää tuskanpunaisille kasvoilleni. Onpa söpöjä perhosia.

---

Muutama perhonen tulee ihan viereen. Ikäänkuin he olisivat vauhdinpitäjiä. Heh, perhonen jäniksenä. No mikäs siinä, peesaus on aina paikallaan.

---

Ja on se jännä asia miten nopeita perhoset ovatkaan! Vaikea pysyä mukana, vaikka lento ei ole mitään "suorinta tietä A:sta B:hen", vaan sellaista nykivää touhua, välillä vähän vasemmalle ja sitten taas oikealle, ja ai niin, välistä ihan eteenpäin.

---

Rata kääntyy takaisin metsään, johon auringonsäteet eivät yllä, kiitän perhosia peesistä ja yritän pitää hyvän vaudin yllä.

---

Vilkaisu kelloon kun saavun MÖRDARBACKENin juurelle. 22 minuuttia! Se on 3 minuuttia nopeammin kuin koskaan tänä vuonna!

---

Tappomäki menee suht helposti, sykemittari näyttää 185, eli maksimin rajoilla mennään.

---

Seuraava checkpoint on kilometri ennen Vilstan maalia (josta on siis vielä 1,25 km kotiin) ja kello näyttää hyvää aikaa. Ja taas radan laidalla vilisee jotakin keltaista. Sitruunaperhonenhan se siellä! Viimeinen kilsa on alamäkeä, eli tässä kohtaa ei välttämättä tarvi vetoapua, varsinkin kun jalat on näinkin freesissä kunnossa. Mutta perhonen liittyy seuraan, ja taas saan vetoapua. Nyt on vaikea pysyä mukana. Kuinka nopeasti nuo perhoset oikein pystyy lentämään? Oma vauhtini on tällä hetkellä noin 13 km/h ja nuo keltaiset kaunottaret menevät vielä lujempaa!

---

Mahtavan vetoavun kannattelemana saavun kotiin ajalla 34:20. Ei oma ennätykseni, mutta ei jäänyt parhaastani kuin 65 sekuntia. Eli oikeillä jäljillä tässä kai ollaan!

---

7,5 km aikaan 34:20, huippusyke 185, keskimäärä 170. Lenkkikaverina sitruunaperhoset. Kannattaa kokeilla!

---

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".