Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Rajatonta ja ihmisläheistä raatiota meänkielelä. / Gränslös och vardagsnära radio på meänkieli.

ADVENTTIKALENTERI

Publicerat tisdag 27 december 2005 kl 23.19
1 av 5
2 av 5
3 av 5
4 av 5
5 av 5

Adventtikalenteri 2005

Kirjoittanut ja kertoo: Inga-Britt Uusitalo

1.

Ko Anna ja Fredrik heräsit niin koko mailma oli valkea.

-Hoh, hoh, met olema saahneet lunta, net huusit ja laukoit tätä sanhoon isäle ja äitilekki. Mutta köökissä ei ollu kethään ja koko pirtti oli aivan tyhjä.

Köökinpöyälä niitten fruukosti oli valmis ja sielä oli iso tekstattu lappu.

2.

”TET HÄYTTÄ NYT PÄRJÄTÄ YKSIN. MIE OLEN MENNY ÄITIN KANSA SAIRAAHLAAN. HALLAUKSET, ISÄ”, lapussa luki.

-Onkos äiti kipeä, Fredrik kysäsi.

-Sss, Anna joka oli vanheempi vastasi. ”Siehään tiät ette se saapii lapsia. Se oon varmasti alkanu vattassa potkimhaan elikkä jotaki muuta…”

Anna heitti praatimasta ja silmäsi Fredrikkiä. Se oli kansa kuulu.

Joku kopuutti oven päälä.

3.

Ko Anna ja Fredrik aukasit oven niin net kohta kaajuit persheelens. Ulkopuolela seiso tonttu! Eikä se ollu ko puolen metrin pitukainen. Ei oikeastamyöten muuta ko pikku Tonttunisse.

Lapset pyyristelit sitä silmät suurena, mutta Tonttunisse ei välittänny siittä ollenkhaan. Sitten Tonttunisse sano ”Olipa hyvä ette tet olitta herälä. Mie tartten teän apua. Juuri varsin!”

4.

Anna ja Fredrik olit vieläki yhtä hämmästynheitä, mutta viimen Fredrik

-Okhei, met autama sinua, net sanoit. kysäsi, ”Mitäs oon tapahtunnu? Milläslaila met saatama sinua auttaa?”

-Voi voi, Tonttunisse huokaili. Jotaki kauheata oon tapahtunnu. Se oon katastrooffi!” Sitten Tonttunisse vetasi taas henkeä ja sano, ”Joulutonttu oon kitnapattu!”

5.

-Mikäs se kitnapattu oon? lapset kysäsit.

-No tontun oon joku vieny, Tonttunisse selosti. Lapset seisoit aivan rauhassa, aivan ko salhaama olis niitä iskeny. ” Mutta eihään silloin tule yhthään joulua,” Fredrik sano.

-Eip, Tonttunisse vastasi. ”Niin jos ei sitä tonttua pääse joku vaphauttamhaan. Mie tartten apua kahelta jokka oon niin viishaat ette net uskovat tontun pääle. Mitäs tet uskotta, saattasitta kos tet auttaa minua?”

Anna ja Fredrik silmäsit toisia ja norkkasit.

6.

Tonttunisse vetasi tröijyn alta ison säkin. ”Tämä oon minun taikasäkki millä met lähemä Tonttumaahaan missä kaikki tapahtu”, se sano.

-Kunkas säkilä sinne pääsee, Fredrik kysy.

-Kontakkaa sisäle säkhiin vain, Tonttunisse sano ja konttasi lapsitten perässä ittekki säkhiin. Sitten se köytti säkin kiini. Sielä oli aivan pimeätä…

7.

– Svyrrelivois, vie meät pois, sviddelibonttu, pelasta meän tonttu, tonttunisse sano. Ja yhtäkkiä kaikin kolme aloit pyörimhään niin kovin ette päätä huimasi. Sitten kaikki taas rauhottu ja lapset ja Tonttunisse silmäsit säkistä ulos. Net olit tulheet ishoon tahjaan methään. ”Täälä se assuu joka vei tontun,” Tonttunisse sano. ”Sen nimi oon Jylkki!”

8.

-Jylkki, Anna sano. ”Mikä kummalinen nimi. Kukas se oon?

- Se oon semmonen suuri vihriäinen monsteri, Tonttunisse vastasi. ”Ja se muistuttaa vähäsen jotaki jotako mie näin kerran tv:ssä, vaikka siittä oon jo monta vuotta aikaa.”

- Joo nyt mieki muistan, Fredrik sano. ”Mutta sehään ei ollu häijy muile ko semmosille ihmisille jokka itte häijyttelit.”

Tonttunisse puhisi ja sano ”Joo mutta tämä oon kuitenki kaikile häijy. Olkaa siivosti ettei se kuule meitä. Silloin meilä saattaa käyä oikeinki pahoin.”

9.

-Lapset ja Tonttunisse hiivit hithaasti mettää läpi. Puunoksat riipuit niitten yli aivanko net olisit haluhneet niitä kiini ottaa.

- Mie pölkään, Fredrik sano, ja näppäsi Anna käestä kiini. Silloin yhtäkkiä maa aukesi niitten jaloitten alla ja kaikin kolme putosit ishoon pimehään reikhään. Ja oikein hullunkurisen ilkeä nauru alko roikumhaan.

10.

Net näit jotaki vihriäistä joka vilkku reiälä. Sitten lunkka meni kiini ja mailma mustu.

- No nyt soon valmis Tonttunisse sano. ”Met olema fankia Jylkin fankilassa.” Lapset tunnustit sormila ja löysit ison rautasen kallerin. Net kuulit raskhaita askelheita jokka tulit likemäks ja likemäks ja sielä se tuliki itte Jylkki, lyhty käessä.

11.

Ensinä Fredrik ei tohtinu kattoa. Mutta sitten ko se silmäsi niin se näki ette ei Jylkki ollukhaan juuri niin kauhean näkönen ko se oli oottanu. Enniiten se muistutti suurta vihriäistä apinaa.

- Uskottakos tet ette tet saatatta pelastaa tonttua? Hah! Jylkki sano. Ei se pääse täältä pois ennenko joulu oon yli ja se oon vielä kaikila pilassaki. Ettäkä tetkhään pääse pois täältä, sa sano pirulisesti.

12.

Anna nielasi ja kysäsi rohkeasti; ”Miksis sie halvaat kaikilta joulun pilata?”

Jylkki silmäsi Anna ja vastasi; ”Mulla ei ole ollu joulua monheen vuotheen eikä sitä tartte muutkhaan sitten viettää”. Sitten Jylkki käänähti ja katosi. Fredrik tursusi siivosti pimeässä. Mutta silloin yksi muu valo tuli likemäks ja laulu alko kuulumhaan.

13.

- Mutta sehään oon Lysia, Anna huusi. Sillä olit kynttilät tukassa ja iso prikka täynä keltasia lysiapullia. ” Älkää itkeköö”, Lysia sano pehmeällä äänelä. ”Mie autan teitä. Täälä ottakaa pullan!” Fredrik otti pullan, purasi siittä kappalheen ja tunsi kunka hällä aloit myskelit paisumhaan. Yhelä ainuala vetasulla se repasi irti koko kallerin lunkan eestä pois ja net olit irti.

14.

Anna ja Tonttunisse vahtasit hämmästynheenä. ”Kunkas tuo nyt tapahtu”, Anna kysäsi. Lysia nauro vain ja sano ”Nämät oon minun voimapullia, salhaisen resäptin jälkhiin leivottu. Net oon villin hyvät mutta niissä loppuu hopusti voima”. Fredrik tunsi jo kunka hään alko pienenemhään omhaan kokhoon.

-Mutta nyt met näytämä Jylkile eriä pullia, Lysia sano.

15.

Tonttunisse joka oli kattonu ja kuunellu meni vähäsen levottomaksi ja sano” Met häymä pelastaa Tontun. ”Mie tiän missä se oon. Seurakkaa minua”. Ja niin net lähit sitten kaikin perävilkkaa kävelemhään kongitten läpi. Pimeä ei haitanu ko Lysialla olit niin kirkhaat kynttilät tukassa.

- Kattokaa tuola, Lysia sano ja kaikin käänyit. Sielä Tonttu oli fankina!

16.

Se oli tosi ilkeä nähhä. Tonttu heilu suuressa koukussa katossa kiini omassa solkivyössä. Suohraan sen alla oli iso kaivo niin ette jos se aukasis sokivyön niin se putoais ilman muuta kaihvoon. ”Voi, voi, voi”, Joulutonttu sano surkealla äänelä. ”Oonhaan se hyvä ette tet oletta täälä mutta milläs mailmatulla tet minua saatatta auttaa”? se kysäsi.

17.

” Täälä ota pulla” Lysia sano Annale. Anna otti pullan, purasi siittä kappalheen ja alko paisumhaan. Anna paisu ja paisu. Siittä tuli niin paksu ette se lankesi ja peitti koko kaivonreijän! Ja sitten Lysia nousi Annan vattan pääle ja aukasi Tontun solkivyön ja molemat kiikuit Annan pääle ennenko Lysia traakasi ylös Annan. Ja hui vain niin se oli taas sama Anna.

18.

”Paisuva pulla”, Anna maino ja Lysia norkkasi. Niin net nauroit ette se kaiku kongissa. Silloin Fredrik alko vapisheen ja toisetki käänyit kattomhaan mitä Fredrik oli huomanu. Se oli Jylkki! Sielä se seiso ja sen vihriäiset silmät loistit vihasta. ” Nyt mie saan teät kiini”, Jylkki murisi.

19.

Mutta Lysia seiso aivan rauhalisenna ja sano Jylkile; ”Voi Jylkki kulta ennenko sie panet meän fankilhaan mie haluaisin sullekki antaa yhen lahjan. Oonhaan nyt kuitenki joulu. Täälä ota sieki lysiapullan”. Jylkki vahtasi pullaa mutta se otti sen kuitenki vasthaan. Se otti siivosti pikkusen haukan pullasta ja samassa se tunsi kummalisen muutoksen.

20.

Vihriäinen färi alko katoahmaan ja Jykistä tuli aivan keltanen, aivanko saffranipulla. Ja sen viha muuttu ilosheen hymhyyn! ” Se oli semmonen siivopulla ja sen voima oon ikunen, Lysia sano. ”Voi, voi, hyrraa kunka mukavaa, mie olen saanu jouluklapin”, Jylkki sano ja hyppeli menheen laulussa. ”Hyvvää joulua”, se huusi perhään.

21.

”Hoh, hoh”, Tonttu maino ”siinä sen näkkee ette kaikin jokka saavat jouluklappia tulevat siivoksi. Kiitos rakas Lysia ja kiitos lapset ja Tonttunisse teän avusta. Ilman teitä ei olis kelhään tullu joulusta mithään”. Anna ja Fredrik kattoit toisia . ”Niin nyt hään oon joulu! Milläs met kerkiäämä kotia net sanoit”.

22.

Joulutonttu näki niitten pölön. ”Hypääkkää säkhiin niin pääsettä kotia. Teitä oottaaki joku sielä”, se sano. Fredrik ja Anna konttasit taas säkhiin ja uuesti mailma mustu ja kaikki alko pyörimhään. Se pyöri niin kovin ette se tuntu aivanko net olisit nukahtanheet.

23.

– Hei, haloo! Se oli isän ääni. ” Makkaattakos tet täälä ja nukutta keskelä päivää. Ja laattialla lakanan päälä”, isä sano hämmastynheenä. ”Nouskaa nyt ylös, met lähemä äitiä kattomhaan”.

- Oonkos äiti oikein kipeä”, Fredrik kysäsi huolestunheena. ”

- No ei niin paljon, oota saat nähhä, isä sano salhaisen näkösennä.

24.

Net seisoit äitin vieressä. Äitilä oli pikkunen knyyty vieressä.

–Pikkuveli… ja jouluaattona syntyny, mikä jouluklappi, Anna sano.
-Panema sille Jylkki nimeksi, Fredrik sano.

Jylkki? äiti sano ” mikä kummalinen nimi. Miksis justhiin semmonen”? Lapset silmäsit toisia ja hiristelit nauraa.

- Sen met selitämmä joskus toisti, Anna sano.”

- Justhiin niin, Fredrik vastasi.

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".