Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion arki-iltojen aluelähetykset paikallisilla P4-kanavilla päättyivät lokakuussa 2015. Reportterimme...

Tyyni valtameri, minä ja maha. Mikä loistava perhe

Julkaistu lördag 30 januari 2010 kl 15.36

Tapasin sotaveteraanin chilestä, vietnamissa ollut. Hän luki minun kädet ja sanoi että olen ilman kunnon päämäärää, en tiedä minne mennä. Sanoi myös että olen tunneihminen ja naurahdin nyökkäen. Puhuimme miten olemme tämänpäivän ajanlaskussa unohtaneet laskea mukaan kuun ja sen rataa.

Ihme, kun kaikki muut elukat ja kasvit eivät oikeen muusta laskekaan. Hän selitteli tietoja, kuuntelin korva tarkkana. Ihmiset jotka tietävät, viehättävät.

Tapasin myös nuoremman miehen Colombiasta jonka nimi oli Arjuna, jumalan ystävä. Han silitteli mahaani kun puhuimme rakkaudesta ja meidän jokaisen äidistä, maapallostamme. Katsoin hänen kauniisiin, ruskeisiin silmiin samalla kun hänen sanat ja virran kolina kaikuivat yöhön.

Hän oli matkalla etelään päin ja minä pohjoiseen. Muistelen kuinka hänen hiukset keikkuivat märkänä selkää vasten ja kuivana tupsussa keskellä päätä.

Tapasin myös italialaisen naisen joka otti minut syliinsä ja helli kun oli elämäni hankalamassa tilanteessa. Hän kertoi että elämä on joki joka virtaa meidän ohi, kaikki tunteet, tapahtumat ja ajatukset virtaavat vain, jatkaa matkaa.

Hän sanoi ettei muuta hetkeä olle kuin just nyt: raskas nainen jolla on valkoinen kukka kädessänsä ja lapsi joka juoksee meitä päin.

Näin maailman bussinikkunasta, miten se tulee, menee, korkenee, laajenee, muuttuu.. Ja kun istuin tien laidalla näin kuinka vuoret nousivat vihreinä joka puolella ja myös kun kävelin saarella, kuin vuori mikä nousi järvestä ja vastaan tuli kaksi aasia ja lauma lampaita.

Lapset jotka räkäsinä pyysivät pähkinöitä, uteliailla silmillä ja likasilla sormilla katsoivat, kokeilivat
tätä muukalaista.

Puhuin toisen tytön kanssa jumalasta, kuka on ja mitä meinaa. Tyttö sanoi että jumala, hän puhuu kanssasi läpi kaiken. Muistin silloin kun poika sanoi että meidän olemus on loputon rajallisuudessaan.

Vuoret, laaksot, autiomaa.
Maailma joka bussinikkunasta välähtää.
Viidakko, värit, vihreää.
Meri jonka taakse joka ilta laskee aurinko.
Nukahtaa ja syntyä, kuolla ja herätä.

(Rakkaus on) Täysikuun yöt, kanssa hopeinen hiekkamaa.
Tien löydän matkalla.

Kuinka Bodil Malmsten sen ilmaisi: Vilse är mitt sätt att komma fram.

Hukassa olenkin, maailmojen välissä. Eksyksissä keskellä kieliä, kukkia (kuinka joka paikka kukkii koko ajan) ja kulttuurikolareja.

Suurta, pientä, vallankumous.

Jumala, raskaus, suhteet sanattomat.

Viidakkonainen ja minä, emme paljoa pystytty puheeksi laittaa sillä yhtenäistä kieltä ei ollut. Opin ettei sanoilla ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on ihmissuhde, mikä on rakkaus. Ymmärtäminen on sanaton.

Samalla kun niitä opin, säästän ja kirjoitan.

Tammikuu, Ecuador. Tyyni valtameri, minä ja maha. Mikä loistava perhe.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".