Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion arki-iltojen aluelähetykset paikallisilla P4-kanavilla päättyivät lokakuussa 2015. Reportterimme...

Hyvän tuurin jälkeen aina jatkuu vähän huonompi

Julkaistu måndag 15 mars 2010 kl 16.17

Ja olenkin eksynyt Colombiaan. Matka alkoi kun lähdin Satyan kanssa (18-vuotinen colombialainen pikkutyttö) reissuun Quitosta, Ecuadorin pääkaupungista. Peukut pystyssä tienreunalla seisottiin ja odoteltiin että rekat pysähtyisivät. Ei pysähtynyt rekka, mutta bussi.

Sanoimme ei kiitos mutta kun heppu joka hoitaa asiakkaat (Etelä-Amerikassa on usein kaks ihmistä töissä busseissa, kuski ja sitten heppuli joka ottaa maksun ja huutele porukoille minne bussi on menossa) ei antanut periksi. Sanoin että kyllä me ilmaiseksi voidaan tulla kyytin ja saimme vastaukseksi että ilmaiseksi tietenkin, ei muuta kuin mukaan vaan.

Kun olimme päässeet jonkun matkaa, lipunmyyjä-heppu tulikin meiltä pyytämään maksua ja kun meinattiin että hän oli luvannut ilmaiseksi reissun hän alkoi saarnaamaan ettei mikään elämässä ole ilmaista. Me sanottiin että jaha, ei me mitään makseta kun lupaus on lupaus että silloin voidaan astua kyydistä pois. Kun menimme kuskilta pyytämään että hän päästäisi meidät ulos, hän kysyi enkä minkä takia, ilmainen reissuhan teille on luvattu. Katsoimme toisiamme ja ei muuta kuin takasin paikoillemme. Jopa saimme kyydin pidemmälle mitä luvattu.

Kun pääsimme sinne mistä piti jatkaa matkaa kävelimme siellä jossain kylän ulkopuolella jonka nimen olen unohtanut, kun yhtäkkiä kuulemme kauheata karjuntaa. Leijonia. No ei nyt vapaana, vain häkissä tietenkin sirkuksen ulkopuolella. En ole elämässäni ollut niin lähellä niin kaunista ja suurta eläintä, puolen metrin päästä seisoin ja katsoin heitä. He hiljenivät kun me tultiin, mutta naaras näki koiran juoksevan ulkopuolella ja hyppäsi kaikilla voimilla häkin seinään kiinni.

Sanatonta.

Vähän ajan päästä alkoi uros karjumaan taas, sain tuntea hänen hengen naamani vasten ja millä voimalla! Toki, ei se mikään iloinen miukuminen ollut kun häkissä pakko istua, ressukat.

Hyvän tuurin jälkeen aina jatkuu vähän huonompi

Saimme kävellä hyvin´pitkään ja odotella tosi kauan ennen kuin joku pysähtyisi. Myös olimme vain´vähän päälle metrin autokolarista, kaksi autoa takanamme ajoi suoraa päätä toisiinsa kiinni. Satya nauroi ja sanoi että se on minun syy, koska olen niin kauhean eksoottinen täällä. No, saimme kuitenkin rekkakuskin pysähtymään, hän ihastui Satyaan ja antoi jopa dollarin hänelle kun ressulla ei rahaa itellään ole.

Ei me pitkälle päästy hänen kyydissä, mutta hän jätti meidät poliisikontrolliin ja saimme poliisien avulla toisen ilmaisen bussireissun Colombian rajalle asti.

Melkein perillä, mutta jo oli ilta ja illat eivät ole niin turvallisia kuin Ruotsissa. Rajan toisella puolella odotti meitä temppeli ja sinne pitäisi päästä mutta liftaus iltamyöhään on aika mahdotonta.

Otimme taksin, Satyalta oli tippunut passi joten hän ei uskaltanut mennä tulliin juttelemaan. Päätimme että seuraavana päivänä mentäisiin.

Ipialekseen, rajakylään kun päästiin alettiin ettimään temppeliä kysymällä tietä. Kumpikin meistä vähän hikisiä koska myöhään kaduilla juostiin ja ei helpottanut kun mies tuli kertomaan että oli nähnyt joitakin jätkiä jotka oli meitä katsonut jollain pahalla silmällä. Mutta, kuulimme yhtäkkiä laulut ja soinnut ja olimmekin jo turvassa.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".