Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion arki-iltojen aluelähetykset paikallisilla P4-kanavilla päättyivät lokakuussa 2015. Reportterimme...
Raudan imussa osa 3

Tarjan ja Sannen sisäkieli ja ulkokieli Fagerstassa

Publicerat måndag 24 september 2012 kl 08.00
Tarjan ja Sannen mummolamatkat
(7:11 min)
1 av 4
Sanne Hansen ja Tarja Nokelainen kaleidoskoopissa. Foto:Merja Laitinen Sveriges Radio Sisuradio
2 av 4
Tarja Nokelainen ja Sanne Hansen. Foto:Merja Laitinen Sveriges Radio Sisuradio
3 av 4
Andra generationen Fagersta FF suunnittelemassa. Foto:Merja Laitinen Sveriges Radio Sisuradio
4 av 4
Fagerstan suomalaisen seuran kyltti Bruksvägenillä. Foto:Merja Laitinen Sveriges Radio Sisuradio

Kun kasvoin Fagerstassa meillä oli ulkokieli ja sisäkieli, joka paikassa kodin ulkopuolella puhuttiin ruotsia, vain kotona suomea, sanoo Tarja Nokelainen.

Suomalaisuus on alkanut nostaa päätään keski-iässä Tarja Nokelaisen ja hänen ystävättärensä Sanne Hansenin elämässä, jopa siinä määrin, että he ovat ryhtyneet järjestämään yhteistapaamisia muillekin toisen polven suomalaisille Fagerstan Suomi-seuralla. Runsaan 12-tuhannen asukkaan Fagerstassa, yli joka neljäs on suomalaista sukujuurta. Tarjan ja Sannen lapset ovat jo kolmatta suomalaissukupolvea.

P 4 Västmanland kertoo myös Västmanlannin suomalaisten tarinoita ,  jutut löytyvät P4 Västmanlandin nettisivuilta  

Ruotsin kansalaisia, mutta suomalaisuus sydämessä

- Kun ostimme nykyisen, ruotsalaisen mieheni kanssa taloa vaihdoin itse kansalaisuutta ja samalla vaihdoin kahdelle vanhimmalle tyttärelle Ruotsin kansalaisuuden heidän isältään saadun Suomen kansalaisuuden sijaan, Sanne Hansen kertoo.

- Silloin nuorin näistä tytöistä sanoi, että miten sinä saatoit tehdä hänestä ruotsalaisen, herregud!

Sanne sanoo, että jos hänellä olisi rahaa hän ottaisi tyttärelleen Suomen kansalaisuuden takaisin.

Tarja Nokelainen on ottanut Ruotsin kansalaisuuden siksi, että tahtoo äänestää kaikissa Ruotsin vaaleissa.

- Enhän minä mitään Suomen asioista tiedä, siksi haluan mieluummin äänestää kaikissa Ruotsin vaaleissa ja tuoda esiin oman kantani niissä, Tarja selittää.

- Vaikka olenkin Ruotsin kansalainen niin olen silti sydämeltäni suomalainen, ne ovat kaksi eri asiaa, sanoo puolitoistavuotiaana Fagerstaan muuttanut Tarja Nokelainen.

- Mieheni on ruotsalainen ja pojat ovat myös Ruotsin kansalaisia eivätkä puhu suomea, niin se vaan on, Tarja toteaa.

Vanhemmat tulivat rautatehtaalle töihin

Istumme iltapäiväkahvilla Fagersta/Västanforsin kotiseutumuseon kahvilassa punaisessa puutuvassa. Lähistöllä 110 kilometriä pitkä Strömsholmin kanava kiemurtaa Kolbäckin joen vesistöä Hallstahammarista, Surahammarin ja Fagerstan kautta Smedjebackeniin Taalainmaalle neljäntoista järven ja kahdenkymmenenkuuden sulun läpi. Kanava rakennettiin 1700-luvulla helpottamaan raudan kuljettamista Bergslagenin rautatehtailta, Mälaren-järvelle ja siitä eteenpäin Eurooppaan, nyt kanavalla ei enää kuljeteta rautaa ja taannoiset rautaruukkien toimintakin on muuttunut ja hajonnut eri omistajille. 

Sekä Sanne Hansenin että Tarja Nokelaisen vanhemmat tulivat Fagerstan rautatehtaalle töihin 1900-luvun puolivälin jälkeen, jolloin Fagersta Bruk Ab oli vielä voimissaan. Sannen äiti meni Ruotsiin tullessaan ensin serkkutyttöjen kanssa Boråsiin, tapasi siellä tanskalaisen miehen ja päätyi sitten Fagerstaan, jossa Sanne ja hänen kaksi sisarustaan ovat syntyneet. Sannen ja Tarjan suomalaisuus ja vanhempien kieli häipyi jossain vaiheessa.

- Minä puhuin hirveän huonosti suomea silloin kun oli 15-16-vuotias, äitihän puhui meille suomea, mutta me sisarusten kanssa vastattiin aina ruotsiksi, Suomen sukulaiset naureskelivat minun kehnolle suomelleni, Fagerstassa syntynyt Sanne Hansen kuvailee.

Suomen kieli aina tärkeämpi vanhemmiten

- Teini-iässä en välittänyt suomen kielestä, me puhuttiin keskenämme ruotsia kavereiden kanssa, niidenkin, jotka osasivat suomea, Tarja Nokelainen kertoo.

- Me ollaan oltu kolleegoita Tarjan kanssa tuolla Seco Toolsin kovametallitehtaalla, mutta puhuttu aina ruotsia keskenämme, selittää Sanne Hansen, joka on nykyisin ammatiltaan sairaanhoitaja.

- Nyt me kyllä koetetaan puhua enemmän ja enemmän suomea, Sanne sanoo.

Toisen polven treffit

- Minun äitini, Rauni Rajala, oli kauan Fagerstan Suomi-seuran puheenjohtaja ja hän sanoi, että koettakaa nyt te nuoremmat järjestää vaikka jotain pizzailtoja, ettei tämä Suomi-seura-toiminta kuole, Sanne muistelee edesmenneen äitinsä sanoja.

- Muutamia vuosia sitten me aloitimmekin tällaiset toisen polven treffit, on ollut pubi- ja karaokeiltoja ja juhliakin on pidetty, Sanne kertoo.

- Mutta niihin vaan aina tarvitsee jonkun vetäjän ja koollekutsujan, että niistä tulee jotain, Tarja muistuttaa, kyllä meillä ideoita on, mutta pitäisi olla myös toteuttajia, Sanne ja Maarit Pihjalamäki ovat tehneet paljon treffien järjestelyjä, Tarja Nokelainen toteaa.

- Minullahan on näitä karaokelevyjä suomeksi ja ruotsiksi ja englanniksi, mutta kaikki haluavat aina vaan laulaa niitä suomalaisia, Sanne sanoo toisen polven karaoke-illoista.

- Kerran meillä oli yksi aloitteleva fagerstalainen bändi, jossa soittaa yksi suomalainen ja ne soittivat niin hyvää bluesia, mutta väki vaan ruinasi, että milloin ne lopettaa jotta päästään laulamaan suomalaisia karaoke-biisejä, Sanne nauraa.

- Me toivomme, että saataisiin vieläkin nuorempaa väkeä mukaan, meidän omien lasten sukupolveakin, saisivat meidän treffeillä kuulla vähän suomea, Sanne päättää.

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".