Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/

Kaarina Andersson (sd): Ei lisää maahanmuuttajia Helsingborgiin

Julkaistu onsdag 13 december 2006 kl 13.33

Suomalaistaustainen Kaarina Andersson jatkaa Helsingborgin kunnanvaltuustossa. Helsingborgin Ruotsidemokraattien viime valtuustokauden tärkeimpiä kysymyksiä oli lopettaa kunnan tuki maahanmuuttajayhdistyksille. Kaarina Andersson huolestui kotikuntansa politiikasta jo 1980-luvun puolivälissä, silloin kaupunkiin alkoi hänen mielestään tulla liikaa maahanmuuttajia. Politiikkaan hän kuitenkin lähti 1990 -luvun lopulla.

Kaarina Andersson on ollut Helsingborgin kunnanvaltuustossa vuodesta 2002. Viime kaudella Ruotsidemokraateilla oli Helsingborgissa kolme valtuutettua ja tämän syksyn vaalit toivat kolme paikkaa lisää. Ruotsidemokraattien kannatus oli samaa luokkaa kuin Kansanpuolueen. Vasemmistopuolue, Keskustapuolue, Kristillisdemokraatit, Ympäristöpuolue ja Eläkeläispuolue SPI jäivät jälkeen.

Ruotsidemokraattien keskeisin tavoite on vähentää rajusti uusien maahanmuuttajien määrää ja muuttaa Ruotsin maahanmuuttajapolitiikkaa. Kaarina Andersson puhuu paljon myös rikollisuuden lisääntymisestä. Kyse on oikeastaan valtakunnallisesta asiasta, mutta Ruotsidemokraatit ajavat sitä paikallisesti toivoen, että se siten etenisi valtiopäivätasolle, toteaa Andersson.

Ruotsidemokraatti Kaarina Anderssonin mukaan Helsingborgissa on ainakin kolme asiaa pielessä: Tänne tulee liikaa maahanmuuttajia, liian moni ihminen elää yhteiskunnan tuella ja rikollisuus rehottaa. Hiukan avoimeksi jää, liittyvätkö nämä asiat hänen mielestään toisiinsa. Ruotsidemokraattien nettisivulla lukee että puolue ”puhuu moraalisen kunnostautumisen puolesta, puolustaa länsimaista kristillistä etiikkaa, haluaa vahvistaa kansallistunnetta, ja sillä tavoin lisätä turvallisuutta ja yhteisyyttä ruotsalaisessa yhteiskunnassa.”

Ruotsidemokraatit kirjoittaa myös, että ”rikollisuus on suurta, väärinkäyttäjien määrä lisääntyy ja sairauskirjoitusten määrä on pian maailman suurin. Ruotsi on sairas yhteiskunta, sen takia kansalaiset eivät viihdy. Ainoastaan nationalistinen politiikkaa voi luoda sitä turvallisuutta ja välittämistä, joka vähentää rikollisuutta, poistaa huumeet ja antaa sairaille uuden elämänhalun.

Väestöllisesti yhtenäisellä, homogeenisella yhteiskunnalla on paremmat edellytykset saavuttaa rauhanomainen ja demokraattinen kehitys kuin väestöllisesti epäyhtenäisellä, heterogeenisellä valtiolla. Sen takia Ruotsidemokraatit puhuvat rajoittavan maahanmuuttopolitiikan puolesta, samoin kuin sen että yhteiskunta kaikin keinoin rohkaisisi lisääntyvään paluumuuttoon.

Nykytilanne, missä suurimmassa osassa kaupunkeja on kulttuurisesti vieraita alueita, ei ole kestävä. Mikään maailman integraatiopolitiikka ei pystyisi integroimaan niin monia ihmisiä niin nopeasti kuin tarvittaisiin. Sekä ruotsalaisille, että monille maahanmuuttajille olisi parasta, että ne maahanmuuttajat, jotka eivät sopeudu yhteiskuntaan, palaisivat kotimaihinsa.”

Kaarina Anderssonin äiti Helena Sörensen muutti Ruotsiin Turusta, Haaparannan kautta Uumajaan ja lopuksi Helsingborgiin, jonne hän asettui vuonna 1947. Kaarina Andersson syntyi samana vuonna. Silloin kun äitini muutti tänne, Ruotsi tarvitsi työvoimaa. Nämä siirtolaiset tulivat tekemään töitä, eivätkä elämään yhteiskunnan tuella. Silloin ei ollut minkäänlaista integraatiopolitiikkaa, toteaa Kaarina Andersson.

Integraation pitäisi Anderssonin mukaan lähteä jokaisesta itsestään. Maahanmuuttajan pitää itse tarttua toimeen, hankkia itselleen töitä, sopeutua olosuhteisiin ja järjestää asiansa.

Kaarina Andersson työskentelee itse ekonomina kiinteistöalan yrityksessä. Hän on tyytyväinen työuraansa, ja kertoo kuuluvansa sukupolveen, jonka oli nuoruudessaan helppo löytää töitä. Hän on pystynyt saamaan töitä myös yli viisikymppisenä. Minulla on ollut onnea, -mutta osittain se johtuu myös omista asenteistani.

Ruotsidemokraatti Kaarina Anderssonia harmittaa, että jotkut kutsuvat häntä natsiksi. Minulla tuttavia, joiden vanhemmat ovat olleet keskitysleirillä, en todellakaan ole natsi, hän painottaa. Andersson kertoo myös muistavansa lapsuutensa helsingborgilaisessa kaupunginosassa, jossa ei ollut monia maahanmuuttajia. Ruotsalaiset haukkuivat häntä usein Finnjäveliksi, muttei hän ottanut siitä itseensä. Toisin on tänä päivänä. Jos vain ojentaa pahanteossa olevia maahanmuuttajanuoria ihan aiheesta, niin heti saa kuulla olevansa rasisti.

Kaarina Andersson ei oikein ymmärrä, mihin kouluissa tarvittaisiin äidinkielenopetusta. Mikseivät vanhemmat voisi itse opettaa lapsilleen arabiaa, niin ettei sitä tarvitsisi tehdä yhteiskunnan varoilla. Sitä paitsi maahanmuuttajalastenkin on opittava ruotsia. Andersson kertoo itse viettäneensä lapsuudessaan kesiä Suomessa, ja alkoi oppia jonkin verran suomenkieltä. Hän puhui ennen kouluikää myös sujuvaa viroa, sillä naapurissa asui virolaisia maahanmuuttajia. Enää hän ei osaa sen enempää viroa kuin suomeakaan, ja pitää sitä valitettavana.

Suomi on Kaarina Anderssonin mielestä kuitenkin hieno maa, ja erityisesti sen pakolaispolitiikka. Oman suomalaistaustansa Andersson ei katso rikastuttaneen ruotsalaista yhteiskuntaa millään tavoin. Tunnen olevani ruotsalainen, hän sanoo.

SR Sisuradio/Sari-Anna Söderman
sari-anna.soderman@sr.se

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".