Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion arki-iltojen aluelähetykset paikallisilla P4-kanavilla päättyivät lokakuussa 2015. Reportterimme...

Marja-Leena Paanasen muistot puistonpenkissä

Publicerat måndag 8 juni 2009 kl 15.34
Marja-Leena Paananen ja Jan Björkman

Kramforsilainen Marja-Leena Paananen osallistui alkutalvesta kirjoittajakurssiin ja  eräs tehtävistä oli kertoa lapsuuden muistoista sekä Ruotsiin muutosta. Teksti on painettu sekä suomeksi että ruotsissa Härnösandissa Nattvikin rannalla olevan penkin istuimeen. 

Min pappa 

Min pappa steg upp klockan fyra varje morgon. För att få höra fågelkvitter som han sa. Redan klockan sex väckte han mig för att vi skulle hinna mjölka våra två kor innan jag gick till skolan. Pappa ropade från farstubron Kom hem i tid från skolan så att vi hinner mjölka kossorna innan kvällsmörkret. Och glöm inte att ta hem hinken med överbliven mat från skolköket. Jag brukade stanna kvar på skolan för att städa köket och de två klassrummen efter skoldagens slut. Som tack fick jag ta hem överbliven mat i den medhavda hinken om det blev någonting kvar i den stora och buckliga aluminiumkastrullen.

Lördagkvällar

På lördagskvällarna dansade mamma och pappa till Lauantain Suositut musikprogram i radion. Efter programmet sjöng hela familjen tillsammans till långt in på natten. Och min pappa var i fyllan som vanligt på lördagskvällarna och flaxade med sina knän mot varandra som han brukade göra varje gång när han var i fyllan. 

Ankomsten till Sverige

Jag kom till Sverige den första augusti 1968. Min fästman Rauno hämtade mig med sin röda Opel Kadett från Finland. Sent på natten i mörkret kom vi fram till en barack mitt i skogen i Karlberg i Ramvik två mil öster om Kramfors. Min man bankade i barackdörren för att väcka liv i sina två skogshuggarkompisar Väinö Laurila och Arvo Piispanen. Arvo öppnade. Det luktade skit, mögel och fotsvett. Skall vi sova här frågade jag med gråten i halsen. Bara i natt, svarade min fästman. Vi får en egen barack imorgon. Det blev ingen egen barack i morgon och inte heller de närmaste veckorna. Stackars oss, vi som var nyförälskade fick smyga med våra kärleksstunder i nattens mörker i den 60 centimeter breda träsängen med tagelmadrass. Jag var på sjunde månaden och hade en jättestor mage.

Minun isäni

nousi ylös joka aamu kello neljä. Kuullakseen linnunlaulua kuten hän sanoi. Isä herätti minut jo kello kuudelta, että ehtisimme lypsää meidän kaksi lehmää ennen kuin lähdin kouluun. Isä huuteli rappusilta. Tule kotiin koulusta hyvissä ajoin, että ehdimme iltalypsylle ennen pimeän tuloa. Ja älä unohda tuoda kotiin ruokahinkkiä, jos koulun keittolaan jää ylimääräistä ruokaa. Olin saanut luvan jäädä siivoamaan koulun keittiön ja kaksi luokkahuonetta koulupäivän jälkeen. Kiitokseksi siivouksesta sain ottaa kotiin jäljelle jääneen ruuan hinkissä, joka minulla oli mukanani joka päivä, siinä tapauksessa jos koulun kolhittuun alumiinikattilaan jäi ylimääräistä ruokaa.

Lauantai-iltaisin

äiti ja isä tanssivat Lauantain Suositut musiikin tahdissa. Lähetyksen jälkeen lauloimme koko perhe yhdessä myöhään yöhön saakka. Ja minun isäni oli humalassa kuten tavallista aina lauantai-iltaisin ja heilutteli polviaan toisiaan vasten kuten hänellä oli tapana tehdä aina kun hän oli juovuksissa.

Tulin Ruotsiin

ensimmäinen päivä elokuuta vuonna 1968. Sulhaseni Rauno haki minut suomesta punaisella Opel Kadetillaan. Myöhään yön pimeydessä tulimme Ramviikin Karlbergissä sijaitsevalle parakille joka sijaitsee noin 20 kilometriä Kramforsista itään. Sulhaseni jyskytti parakin ovelle herättääkseen metsurikaverinsa Väinö Laurilan ja Arvo Piispasen. Arvo avasi oven. Parakista tuoksui lika, home ja jalkahiki. Pitääkö meidän nukkua täällä, kysyin itku kurkussa. Ainoastaan tämä yö, vastasi sulhaseni. Meille tuodaan oma parakki huomenna. Omaa parakkia ei kuulunut meille huomenna eikä lähimpinä viikkoinakaan. Voi meitä parkoja, olimme niin rakastuneita ja saimme kuin varkain rakastella yön pimeydessä  60 cm leveässä puusängyssä jossa oli jouhipatja. Olin seitsemennellä kuukaudella raskaana ja minulla oli tosi iso vatsa.

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".