Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Sisuradion arki-iltojen aluelähetykset paikallisilla P4-kanavilla päättyivät lokakuussa 2015. Reportterimme...

Tunteiden aalloilla -purjehduksella

Publicerat onsdag 25 april 2012 kl 11.47
Tunteiden aalloilla -purjehdus ja Dejting
(6:08 min)
1 av 7
Pirkko Sinkkonen kertoi SEKL:n julkilausumasta Kuv/Foto: Mauri Junes
Dejting-tilaisuudessa naiset kysyivät ja miehet vastasivat. Kuva/Foto:Mauri Junes
2 av 7
Dejting-tilaisuudessa naiset kysyivät ja miehet vastasivat. Kuva/Foto:Mauri Junes
Soili Huokuna ja Ismo Waronen vetivät Dejting-tapahtumaa. Kuva/Foto: Mauri Junes
3 av 7
Soili Huokuna ja Ismo Waronen vetivät Dejting-tapahtumaa. Kuva/Foto: Mauri Junes
Naiset kysyivät, miehet kiersivät ja vastasivat. Kuva/Foto:Mauri Junes
4 av 7
Naiset kysyivät, miehet kiersivät ja vastasivat. Kuva/Foto:Mauri Junes
Ismo Waronen seuraa dejtingin etenemistä. Kuva/Foto:Mauri Junes
5 av 7
Ismo Waronen seuraa dejtingin etenemistä. Kuva/Foto:Mauri Junes
Aino Nordén oli Tunteiden aalloilla -risteilyn pääpalkinnoin voittaja. Kuva/Foto. Mauri Junes
6 av 7
Aino Nordén oli Tunteiden aalloilla -risteilyn pääpalkinnoin voittaja. Kuva/Foto. Mauri Junes
Tunteiden tanssien säestäjä Ville Säkkinen Kuva/Foto: Mauri Junes
7 av 7
Tunteiden tanssien säestäjä Ville Säkkinen Kuva/Foto: Mauri Junes

SEKL:n, Suomalaisten Eläkeläisten Keskusliitto - Ruotsi, liittokokous ja Tunteiden Aalloilla -purjehdus järjestettiin 22-24. huhtikuuta Tukholman ja Helsingin välisellä risteilyllä.

Tavanomaisten liittokokousasioiden lisäksi ohjelmassa oli Dejting-tapahtuma, jonka juonsivat Sisuradion juontajapari, Soili&Waronen.

Purjehdukselle osallistui lähes 90 eläkeläistä eri puolilta Ruotsia. SEKL:n vanhusten hoitoa ja huoltoa Ruotsissa koskeva julkilausuma päätettiin lähettää Sosiaaliministeriöön.

Julkilausumassa käsitellään muun muassa Suomalaisvanhusten kielellisiä ongelmia ja kulttuurieroja, Kaksikielisten hoitopaikkojen puutetta, Omakielisten hoitolaitosten ja palvelutalojen tarveetta, Tarvetta päästä osallistumaan kunnallisiin eläkeläisneuvostoihin, Omakielistä ystävänpalvelua sekä Omaishoitotukea. (Kuuntele aihetta koskeva haastattelu)

Dejting-tilaisuus oli suosittu ja osallistujat kehuivat yllättyneensä sen mielekkyydestä. Ongelmana oli tilaisuuteen osallistuneiden miesten vähäisyys.

Vaikka Kalevi Tuovila Kramforsista kehui puhelinnumeroita ja osoitteita vaihdetun. Hänestä miesten vähäisyydestä oli hyötyäkin:

Sain puhelinnumeron ja annoin oman käyntikorttinikin. Jouduin jopa sanomaan, että nyt riittää.

Suomalaisten Eläkeläisten keskusliitto, Ruotsi- Finska Pensionärernas Riksförbund i Sverige

                       Eastmansv. 22

                       113 61 Stockholm

                       www.sekl.eu

SOCIALSTYRELSEN

106 30 STOCKHOLM

JULKILAUSUMA

VANHUSTEN HOITO JA HUOLTO RUOTSISSA

Me suomalaiset kuulumme Ruotsissa hyväksyttyyn vähemmistöön ja näin ollen meillä on tiettyjä oikeuksia eli meillä on oikeus puhua omaa kieltämme kaikissa julkisissa laitoksissa.

Meillä suomalaisilla on erilaisia toiveita ja vaatimuksia kuin ruotsalaisilla vanhetessamme. Syy tähän on ennen kaikkea kielelliset ongelmat mutta myös kulttuurierot.

Lääketieteellisesti tiedämme, että kun ihminen vanhenee ja sairastuu, aiheuttaa se erilaisia ongelmia, joita ei pystytä lääkkeilläkään parantamaan.

Tästä seuraa, että vanhusten huolto ja hoito ruotsinsuomalaisille tässä maassa on vaativampaa ja erilaista kuin ruotsalaisilla.

Lainaus Merit Wagerin taistelusta vanhusten olojen parantamiseksi: ”Vanhukset eivät ole säilykepurkkeja, jotka pakataan vierekkäin jonnekin”.

Meillä on vain harvoja kaksikielisiä (ruotsi-suomi) hoitopaikkoja, vaikka tarve kasvaa koko ajan. Tämä tarve vähenee varmasti lähimpien 10-20 vuoden aikana, koska nykyinen sukupolvi on oppinut ruotsia paremmin kuin nyt eläkkeellä olevat suomalaiset. Heidän elämänsä perustui ahkeraan työntekoon eikä ollut tarvetta oppia ruotsia, koska aina oli joku kaveri, joka tulkkasi.

Vanhuuden myötä kielitaito heikkenee ja nyt on tärkeää, että palvelutaloissa ja hoitolaitoksissa on mahdollisuus tulla ymmärretyksi omalla kielellään. Ihminenhän muuttuu aggressiiviseksi, jollei häntä ymmärretä ja se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.

Eikä kukaan voi väittää, että hoidot olisivat hyvissä käsissä, jollei vanhus/potilas ja lääkäri tai hoitaja ymmärrä toisiaan. Tämä on ehkä suurempi ongelma muilla siirtolaisilla kuin meillä.

Suuri ongelma yhteiskunnassa on tänään, että meillä ei ole ”tavallisia” palvelutaloja eli kuten ennen oli vanhainkoti, jonne voi muuttaa, kun tunsi, ettei jaksa eikä halua asua enää yksin.

Tänä päivänä on oltava erilaisten normien mukaan erittäin sairas, ennen kuin pääsee edes jonoon. Tämä lähentelee jo yksilön heitteille jättöä, koska yksinäisyys on syynä mitä erilaisimpiin ongelmiin. Jokainen meistä tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä.

Huoltoa on tarjolla eri tasoisena, mutta se on hyvin kirjavaa.

Erilaisia kohtauspaikkoja on perustettu ja näissä paikoissa on mahdollisuus tavata toisia vanhuksia ja harrastaa eri asioita. Ne kunnat, joissa on suomenkielinen hallintoalue ovat päässeet pitemmälle kuin ne, jotka eivät ole liittyneet hallintoalueeseen vielä.

Hallintoalueeseen kuuluminen ei anna mitään oikotietä hyvään palveluun vaan eläkeläisyhdistysten on oltava erittäin aktiivisia ja valvottava rahojen ja resurssien käyttöä.

Kunnalliset eläkeläisneuvostot työskentelevät vanhusten hyväksi ja meidän on saatava olla mukana näissä ja kertomassa mitä meidän maanmiehemme tarvitsevat.

Valitettavasti läheskään kaikki kunnat eivät ole hyväksyneet vähemmistöjäsenten mukana oloa ja sehän on lain vastaista!

Erilaiset eläkeläisyhdistykset järjestävät toimintaa ja matkoja ym. ja se on erittäin tärkeää, mutta sitten on iso määrä vanhuksia, jotka eivät jaksa matkustaa lyhyttäkään matkaa johonkin kohtaamispaikkaan vaan jäävät kotiinsa yksinäisinä.

Ystäväpalvelu on erinomainen toiminta, mutta onko siellä toiminnassa kaksikielisiä ystäviä?

On muistettava, että ei riitä, että joku ojentaa viikon ruoka-annokset oven raosta tai tulee kotiin ja jakaa lääkkeet, mutta kukaan ei jää kyselemään vanhuksen vointia!?

On myös itsestään selvää, että vanhusten on päästävä ulos raittiiseen ilmaan ja voimien mukaan käydä hoitamassa omia asioitaan joko kotiavustajan tai ystäväpalvelijan kanssa. Ei riitä, että vanhus pääsee ulos vain kaksi kertaa kuukaudessa tai vielä harvemmin!

On erittäin harmillista, että esim. omaishoitotuki ei ole itsestään selvyys. Olisi hyvä tietää, kuinka paljon kunnat säästävät kun omaiset hoitavat omaisiaan ja säästävät näin kuntien kustannuksia?

Tukea täytyy hakea ja sen käsittely saattaa viedä pitkänkin ajan. Jos omainen hoitaa läheistään niin on itsestään selvää, että siitä saa myös korvauksen.

Omaishoitajat tarvitsevat myös omaa aikaa sekä lepoa ja siksi on tärkeää, että on vuorotteluhoitopaikkoja, joissa on myös oltava kaksikielistä henkilökuntaa.

Positiivinen asia on turvahälytin, mutta kaikki eivät osaa käyttää tätä laitetta, joten on välttämätöntä että asiasta keskustellaan vanhuksen kanssa ja käydään läpi sen toiminta.

Meillä on kiire saada nämä asiat toimimaan tyydyttävällä tavalla.

Tukholma 22 huhtikuuta 2012

Pirkko Sinkkonen                 Sinikka Rokka             Elina Törnvall                   Kalevi Tuovila

Sihteeri, SEKL                     SEKL:n hallituksen jäseniä

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".