"Tämä oli todella, todella outoa"

Huom! Finska Pinnarin toimittajat eivät ole dekkarigenren ammattikirjailijoita.

Sikajuhlat ja verinen tyynyliina

Oli tumma ja sateinen yö, Maria Kallio oli töissä. Espoon poliisitalo oli täysin pimeä, vain yksinäinen valo loisti pihalta. Jotain, jokin liikkui tämän valon ohi, yllättäen. Oliko se kissa?

Se ei ollut kissa vaan Marian kollega Pekka Koivu joka tuli donitsipussi kädessä takaisin poliisitalolle. Hei, onko nälkä, Maria odota, hän sanoi.  Koivulla oli aina donitseja mukana, hän tykkäsi ruoasta. Koivu ei kuitenkaan tullut ainoastaan donitsipussin kanssa, hänellä oli mukanaan verinen tyynyliina. Katso, löysin sen pihasta! Maria katsoi tyynyä ja ihmetteli: mitäs nyt? Miten se oli joutunut poliisitalon pihaan?

Maria katsoi ikkunasta ja näki että joku oli siellä ulkona. Kaatuneena asvaltille, joku oli tullut tyynynsä kanssa kuolemaan poliisitalon pihaan. Maria Kallio raapi päätään, tämä oli todella todella outoa. Maria juoksi ulos pihalle. Donitsipalat vain lentelivät kun Koivu säntäsi mukaan. He näkivät ruumin ja tunnistivat sen välittömästi entiseksi ilkeäksi pomokseen. Maria Kallio lähestyi ruumista ja huomasi että ruumis hengitti. Hän eli vielä! Maria polvistui ruumin ääreen ja kokeili pulssia. Sikajuhla, sikajuhla, sanoi ruumis. Sitten se heitti henkensä.

Maria pysähtyi ja mietti hetken. Sikajuhlat täytyy johtaa Degerbyhyn, onneksi olemme Länsi-Uudenmaan poliisi nykyään niin voimme mennä myös sinne. Mutta poliisipäällikkö Lars Pollari, joka nyt makasi murhattuna (huom: tässä Kike sekoo täysin ja elvyttää ja murhaa Pollaria parikin kertaa yhdessä lauseessa). Oi, herra Jumala, herra Jumala, mitä me nyt tehdään, kysyi Koivu (huom: Andrea ei keksi yhtään mitään mutta onnistuu lopussa kääntämään tätä vuorosanaksi). Maria oli kuitenkin, kuten aina, mukana tapahtumissa ja hän sanoi: sikajuhlat pidettiin eilen Degerbyssä.

Hyppää välittömästi autoon, Pekka, lähdemme heti Kisun Kioskiin. Pekka oli heti mukana koska hän oli ollut monessa sikajuhlissa mukana. Tottakai, Maria, tjohoo! (huom: Kike vähän innostuu). Molemmat hyppäsivät autoon ja lähtivät suoraan ajamaan.

Puolen tunnin päästä he olivat Degerbyn kauniissa ja idyllisessä kylässä jossa ei näkynyt kristin sielua, ei edes yhtään kissaa tai kisua. Maria Kalliohan tunnetusti piti kissoista, tämähän oli pieni pettymys kun he olivat tulleet Degerbyhyn asti. Sitten hän yhtäkkiä muisti että heillähän oli murhattu mies käsillään. Mihin he lähtivät tämän jälkeen? (huom: Andrean taso vain nousee…). He jäivät päivystämään Degerbyn torille jossa vielä näkyi jälkiä eilispäivän juhlista.

Yhtäkkiä Maria huomasi että asvaltilla oli verta, runsaasti verta. Tämä veriläikkää pystyi seuraamaan vähän kauemmas, se nimittäin johti metsikköön. He lähtivät tietysti heti metsään katsomaan. Metsässä näkyi toinen ruumis, tai oikeastaan vain irrallinen pää. Suuri sian pää.

Leena Lehtolainen (pääasiassa), Andrea Reuter ja Kike Bertell (pilasivat)