Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Huomenta Ruotsi

Annetaanko muiden vihata?

Julkaistu onsdag 12 juni 2013 kl 04.00
Toisten tekemisiin ei puututa
(3:09 min)
Junamatkustajia. Kuva/Foto: Fredrik Sandberg / SCANPIX

Oletko sinä joutunut koskaan todistamaan syrjivää tekoa? Miten reagoit? Tai mitä tekisit, jos joutuisit sellaiseen tilanteeseen? Tätä asiaa pohtii seuraavassa kolumnissaan myös Helsingin kirjeenvaihtajamme Katri Nisula.

Istuin muutama päivä sitten ruuhkaisessa lähijunassa matkalla kotiin Helsingin keskustasta. Tilanne oli yhtä aikaa korni ja samalla hyvin ahdistava. Vieressäni istui pari rähjäistä viisikymppistä miestä, suurin piirtein selvin päin, mutta jotka ulkonäön perusteella päättelin nopeasti laitapuolen kulkijoiksi. Vastapäätä oli kaksi nuorta äitiä lapsineen. Välissä puikkelehti mustaihoinen konduktööri, joka asema aseman jälkeen kiersi myymässä lippuja junaan nousseille. Jossakin vaiheessa mieskaksikko päätti ryhtyä soittamaan suutaan konduktöörille. Epäilyn alaiseksi nousi lipunmyyjän kielitaito sekä halu palvella matkustajia suomenkielellä. Tilanne päätyi siihen, että kaverukset tahdittivat juna-ammattilaisen ohikulkua taputtamalla ja laulamalla yhteen ääneen 70-luvun hittiä Mustat kädet yhteen hakkaa.

Tunsi pelon sekaista häpeää. Mietin, miten mieskaksikon saisi vaiennettua, missä vaiheessa tilanteeseen pitäisi puuttua ja mitä sitten tapahtuisi. Huolestuneena odottelin konduktöörin seuraavaa ohimarssia ja viereisten kaverusten ennalta arvattavissa olevaa reaktiota. Sitä ei onneksi koskaan tullut, sillä miehet poistuivat junasta seuraavalla asemalla.

Täällä Suomessa on viime viikkoina puhuttu paljon vihapuheesta. Otsikoihin ovat nousseet muutamien suomenruotsalaisten julkkisten ja toimittajien saamat tappouhkaukset. Vaikka monessa yhteydessä on epäilty, että uhkailujen takana on todennäköisesti yksi ja sama henkilö, on samaan aikaan oltu huolissaan kasvavasta ruotsinkielen ja myös ulkomaalaisten vastaisesta ilmapiiristä. Moni on ollut sitä mieltä, että suuren enemmistön pitäisi tuomita rasistiset ja ennakkoluuloiset teot. Olen samaa mieltä, mutta miten asiassa pitäisi toimia?

 

Mikä on tarpeeksi?

Riittääkö se, että totean täällä kolumnissani vastustavani kaikenlaista syrjintää? Vai pitäisikö minun osoittaa siviilirohkeutta ja puuttua tilanteisiin, joihin olen sattumalta joutunut silminnäkijäksi? Onko se tarpeeksi, jos istuu paikallaan hiljaa ja paheksuvan näköisenä vai pitääkö aukaista suunsa ja sanoa jotakin törkimyksille? Onko syytä ottaa riski, että joutuu itse mahdollisen panettelun tai jopa väkivallan kohteeksi. Milloin voi soittaa poliisille?

Suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu vahvasti se, että toisten tekemisiin ei helpolla puututa. Asiassa on puolensa. Toisten ihmisten ja etenkin vieraiden ihmisten annetaan olla rauhassa. Annetaan tilaa, ei ängetä istumaan liian lähelle ja osataan olla hiljaa. Asian kääntöpuoli on se, ettei suomalainen helposti puutu asioihin silloinkaan, kun näkee jonkun toimivan väärin. Ei edes silloin, kuin viaton joutuu uhriksi. Usein taustalla on pelko siitä, että puuttumalla tilanne muuttuu entistäkin pahemmaksi.

Niinpä tänään, hyvä kuulijani, haluaisin haastaa sinut pohtimaan missä menee raja. Milloin sinä aukaiset suusi vai istutko mieluummin hiljaa?

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".