Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Huomenta Ruotsi

Työpäivä miinus kaksi tuntia?

Julkaistu fredag 9 januari 2015 kl 06.00
Laiskottelua töissä?
(5:39 min)
När storseglet gick i topp behövdes det krafter och här sesfrån vänster Claes Boström, Karl Axel Jarvén, Sture Karlsson och Styrman Åke Sundberg, jobba för fullt. Kuva/Foto: Svt Bild.
Jotkut sentään paiskivat töitä. Kuva/Foto: Svt Bild.

Milloin viimeksi olit töissä? Mitä teit työpaikalla? Siis töiden ohella? Jorma Ikäheimo pohtii työntekoa ja ennen kaikkea sitä, mitä työpaikalla muuta tehdään kuin sitä yhtä asiaa eli siis työtä.

Ehkäpä vähemmälle huomiolle jäi uutistoimisto TT:n muutama päivä sitten välittämä uutinen, joka kertoi, että työpäivästä voi täyttää jopa kaksi tuntia muu kuin varsinainen työnteko. Näitä muita työpäivään kuuluvia asioita saattavat olla jonninjoutava surfailu netissä, matkojen buukkaus ja jatkuva yksityispuhelujen soittaminen. Esimerkiksi. Tuntuuko tutulta?

Aiheesta on kirjoittanut Lundin yliopistossa työskentelevä sosiologi Roland Paulsen kirjassaan: "Empty Labor: Idleness and Workplace Resistance".

Kuinka paljon on sitten tekee kahden tunnin muiden kuin työasioiden teko työpaikalla? Jos lasketaan, että työpäiviä olisi vaikka 250 vuodessa, se on 50 päivää. Siis yhteensä laskettuna viisikymmentä päivää tehdään työpaikalla jotain muuta kuin varsinaisia töitä. Siis kuka tekee muita asioita työpaikallaan kuin töitä? Minä? Sinä? Sinä ja minä!

Sosiologi Paulsen kirjoittaa että syynä on työ, jolla ei koeta olevan mitään merkitystä. Tai sitten, että töitä ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi - ja palkka juoksee koko ajan.

No, nyt sitten moni saattaa ajatella, että miten jossakin tehdastyössä voidaan ylipäänsä laiskotella.

Ja tässä onkin vissi perä. Mitä valvotumpaa työnteko on, sitä vähemmän tehdään työpaikalla muuta kuin sitä itseään eli työtä. Sosiologi Roland Paulsen ei myöskään sano, että julkisella sektorilla - kunnissa, valtiolla ja maakäräjillä - tehtäisiin vähemmän töitä. Myös yksityisellä puolella voidaan keskittyä yksityisasioiden hoitoon - siis työajalla. Yksinkertaistetusti kyse on siitä, että mitä erikoistuneempaa työtehtävä on, sitä enemmän siitä luikerrellaan muihin asioihin, työpäivän puitteissa förstås.

- Mieleen tulee uusi yleisammattinimike asiantuntija, jossa kaikki nykään haluavat olla: tietokoneen ääressä istuva, sosiaalisen median kautta töitään hoitava, latteaan naukkaileva työntekijä, jonka toimenkuva eli siis ammatti voi olla sellainen että sitä on vaikea suurelle yleisölle selvittää.

Monelle myös töissä luikertelu ei ole olleenkaan aktiivista toimintaa, vaan tilanne on kerta kaikkiaan ajautunut siihen. Asiasta ei uskalla puhua, sillä voi saada potkut. Sosiologi sanoo nyt, että inhimillistä työtä automatisoidaan niin paljon, että tilalle tehdään järjettömiä hommia, joilla ei ole mitään tarkoitusta.

Nyt ei oikeastaan ole tabuja, asioita joista ei saisi puhua tai joista ei olisi korrektia puhua. Mieleen tulee, että merkityksetön työ ja töissä muiden kuin työasioiden teko työajalla saattavat olla juuri nyt maailman ainoita tabuja.

Jos isolla osalla töissä olevista neljännes työajasta käytetään muuhun kuin työntekoon, kyytiä saa myös jatkuva valitus kiireestä, nimenomaan työelämässä, vai milloinka viimeksi kuulit lauseen: "Minä en kyllä nyt mitenkään ehtisi tätä ... tai "Kuule kun minun pitää nyt juuri mennä...

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".