Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Markku Huovilan kolumni

Kolumni: Verinen historia

Julkaistu torsdag 12 februari 2015 kl 06.30
Markku Huovila verisestä menneisyydestä
(3:40 min)
Piirros Markku Huovila
Piirros Markku Huovila

Sotilaat eivät koskaan ole säästäneet vertaan. Vertaan ruotsalaisia sotilaita suomalaisiin. Suomalaisethan ovat tunnetusti satojen vuosien ajan värjänneet Euroopan hurmekenttiä verellään maan ja kuninkaan puolesta, maan joka oli Ruotsi.

Mutta totuuden nimissä on alleviivattava, punaisella, että myös moni ruotsalainen sotilas on antanut verensä suomalaisille, joista minäkin olen elävä esimerkki, minussa virtaa muun muassa korpraali Olof Näsmanin veri.

Olof Näsman oli kotoisin Ruotsin sydämestä, Näsbyn kylästä Örebron takaa. Hän oli yksi monista ruotsalaissotilaista, jotka 1700-luvulla Isonvihan venäläismiehityksen jälkeen siirrettiin Suomeen täydentämään tuhoutuneiden suomalaisrykmenttien jäännöksiä. Hänestä oli tuleva minulle esi-isä äidinäitini suomalaiseen sukuun. Siinä suvussa esiintyy epäsuomalaista pitkänenäisyyttä, minkä epäilen nimestä päätellen juontuvan juuri tuolta ruotsalaiselta Näsmanilta.

Eräänä 1970-luvun syksynä muutin tuon esi-isäni synnyinmaahan, en sinne Örebron taa, vaan vielä sisemmälle Ruotsin sydämeen, Borlängeen, Taalainmaan kaupunkiin, töihin ja verolle pantavaksi. Muiden vieraiden ainesten puutteessa borlängeläiset vihasivat suomalaisia. He kirosivat minunkin perääni nyrkkiä puiden, koska he eivät ymmärtäneet minun olevan paluumuuttaja.

Annan sen heille anteeksi, sillä he eivät voineet tietää, enhän ollut perinyt esi isäni Näsmanin ruotsalaista nenää. He eivät voineet tietää että veri, joka suomalaisesta nenästäni lensi, oli korpraali Näsmanin verta, joka näin päätyi takaisin hänen synnyinmaansa kamaraan. Sitä voi kutsua verenkierroksi.

Suomalaisia ei sulatettu Borlängessä, vaikka he olivatkin rautatehtaalla töissä. Ja vaikka heillä oli itseään säälimättömien työntekijöiden maine. Heille ei ruotsinsuomalaisuus ollut mikään Ruotsin suoma laiskuus. Heitä ei sulatettu, sen sijaan heitä sulautettiin. Tehtaan nimestä Domnarvet heillä lienee perintönä vain sen loppuosa arvet.

Ilmoitin kevään tultua työnantajalleni: -Det är inte i Borlänge jag bor länge. Halusin muuttaa maisemaa, en kuin maisema-arkkitehti, vaan kuin kulkuri. Parempi kiertää maata kuin verta, tuumin. En kuitenkaan lähtiessäni näyttänyt Borlängelle pitkää nenää, koska minulla ei sellaista ollut.

Tummasilmäisempien vihankohteiden ilmaannuttua värittämään Borlängen katukuvaa, alettiin suomalaisia sulattaa eli suvaita paremmin. Asiaa edesauttoi se, että kaupungin kouluissa oli käyty tekemään laajamittaista sukututkimusta, ja suomalaisvihaajat havaitsivat järkytyksekseen olevansa niiden jälkeläisiä joita he vihasivat. Moni heistä on tänään suomalaisempi kuin ne sulautuneet ruotsinsuomalaiset, jotka enää eroavat alkuperäisväestöstä vain jos ovat menneet parisuhteeseen keskenään.

1900-luvun alussa korpraali Olof Näsmanin pojanpojanpoika eli äidinäitini isä Kustaa Näsman suomensi sukunimensä. Ei Nenoseksi, vaan Niemeläksi. Minulla on Kustaasta valokuvakin, hänellä on siinä pitkät tallukat ja pitkä nenä.  

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".