Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
#familjutomlands

Riittämättömyyden tunne on etäomaishoitajan alituinen seuralainen

Julkaistu tisdag 24 november 2015 kl 06.00
"He ovat minut kasvattaneet, minun täytyy jaksaa"
(5:11 min)
Vihkoon on kirjoitettu teksti: "Haluaisin auttaa, muttei minulla ole voimia auttaa". Kuva : Marika Pietilä / Sveriges Radio Sisuradio
1 av 3
Merja Bahlsten potee huonoa omaa tuntoa siitä, ettei pysty auttamaan enempää, koska asuu niin kaukana. Kuva : Marika Pietilä / Sveriges Radio Sisuradio
Tummahiuksinen nainen lähikuvassa huonekasvin vieressä ja valkoisen taustan edessä.
2 av 3
Boråslainen Merja Bahlsten. Kuva/Foto: Teija Martinsson SR Sisuradio
Vanha mies istuu nojatuolissa tonttulakki päässä ja hänen molemmilla puolillaan seisoo nainen.
3 av 3
Merja Bahlstenin Mirjami-äiti, Kalle-isä ja Päivi-sisar joulutunnelmissa Suomessa. Kuva/Foto: Perhealbumi

Helsingissä asuvista ja Alzheimerin tautia sairastavista vanhemmistaan vastuuta kantava boråslainen Merja Bahlsten elää jaksamisensa äärirajoilla. Työn ja perhe-elämän vaatimukset sekä jatkuva huoli vanhemmista syövät naista.

Boråsissa Merja Bahlstenin aikaa vaativat tärkeä kokopäivätyö, vastikään syntynyt lapsenlapsi ja oma perhe, mutta myös Suomessa asuvista sairaista vanhemmista on yritettävä ehtiä huolehtimaan.

Puhelin on Merjalle tärkein yhteydenpitoväline Mirjami-äitiin ja Kalle-isään. Mutta se on samalla myös stressin aiheuttaja.

– Heillä on kaksi kännykkää, jotka pitäisi ladata. Joskus kumpikin kännykkä on pois latauksesta. Jos puhelimet ovat pois päältä, ei heihin saa yhteyttä, Merja kertoo.

Ja jos puhelin soi illalla aika myöhään, tulee Merjalle heti sellainen olo, että nyt on vanhemmille sattunut jotain.

Minulla pitää aina olla valmiustila lähteä nopeasti Suomeen, jos tarvitsee, Merja toteaa.


Lapsetkin vaativat aikansa


Riittämättömyyden tunne vanhempien tilanteen takia on Merjan vakituinen seuralainen.

Koska asun kaukana, minulla on huono omatunto siitä, että en pysty antamaan ajastani tarpeeksi, vaikka teen sen, mitä pystyn, Merja suree.

Häntä rasittaa myös tiukka työtilanne työpaikalla, sillä työssään hän vastaanottaa ja sijoittaa Boråsiin tulevia pakolaislapsia kouluihin - ja juuri nyt heitä tulee paljon.

– Vanhempieni asiat vaativat osansa siinä rinnalla, joten se aika on pois perheeltäni. Minulla on nyt lapsenlapsi ja paljon on pois siitä, mitä haluaisin antaa lapsenlapselleni ja perheelleni.


Jaksamisen äärirajoilla


Kaikeksi onneksi Merjalla on ymmärtäväinen mies.

Saan kaiken tuen mieheni rinnalla, että jaksan - jollain lailla. Sanotaan näin, että minulla on vielä nenä pinnan yläpuolella, Merja arvioi.

Myös Helsingissä asuva Päivi-sisar kamppailee jaksamisensa äärirajoilla, sillä kotipalvelusta ei ole riittävästi apua vanhemmille.

– Minun on pakko säästää itseäni. Käyn heidän luonaan vain kerran viikossa sen takia, että en voi katsoa sitä, miten sängyt ovat virtsassa ja lakanat vaihtamatta ja kaikki. En kykene yksin tekemään kaikkea, kertoo Päivi Poutala.

– Tuntuu niin pahalta, että meidän vanhempamme joutuvat olemaan tuollaisessa tilanteessa. Haluaisin auttaa, muttei minulla ole voimia auttaa.


Hoitokoti ei houkuta


Sisarukset haluaisivat löytää vanhemmilleen sopivan hoitokodin, mutta kunnalliseen vanhainkotiin he ovat toistaiseksi liian terveitä. Vanhukset eivät myöskään millään haluaisi muuttaa pois rakkaasta kodistaan.

Tuntuu, että pitää tehdä vastoin heidän tahtoaan, koska äidillä on koko ajan mielessä se, että "ettehän te nyt vaan suunnittele, että meidän pitää lähteä kotoa pois". Tämä jos joku repii sydäntäni, sanoo Merja Bahlsten.

Aktiviteettejä tarjoava vanhainkoti tai senioriasuntola olisi hyvä vaihtoehto vanhemmille, sillä nämä eivät nykyisin harrasta enää juuri mitään.

– Äiti käy omassa kirkossaan silloin, kuin muistaa ja jaksaa. Aina paljon harrastaneella isällä ei ole mitään harrastuksia. Hän katselee pääjunarataa ja seuraa junia; se on hänen harrastuksensa.


Muutto Ruotsiin ei mahdollista


Merja on miettinyt myös toista vaihtoehtoa ratkaisuksi vanhempiensa tilanteeseen.

– Olisiko parempi, että äiti ja isä asuisivat täällä Ruotsissa lähelläni. Mutta sitten kun ajattelen järjellä: ei heitä voi repiä pois sieltä kotimaastaan. Ei.

Vanhempien tilanne on Merjalle hyvin tuskallinen.

Rakkaus omiin vanhempiini on niin suuri; he ovat minut kasvattaneet ja minä olen heidän lapsensa. Minun täytyy jaksaa. Sanotaan, että Alzheimerin tauti ja muistisairaus on koko perheen tauti, ja kyllä me olemme sen kokeneet, Merja summaa.

– Olen menettämässä vanhempani. Vielä äiti tuntee, kun soitan hänelle, mutta tiedän, että tulee se päivä, ettei hän enää tunne minua ja ihmettelee, että kuka sinä olet.

 


Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".