Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Katri Nisulan kolumni

Pariisin terrori-iskun myötätuntoaallosta - ja aallonmurtajista

Julkaistu torsdag 19 november 2015 kl 05.30
"Tapahtumien läheisyys tuo mieleen, että voisiko sama tapahtua myös meille"
(2:38 min)
Minnesplats utanför en av restaurangerna i Paris. Foto: Vilhelm Stokstad/TT.
Kynttilämeri yhden Pariisissa terrori-iskun kohteeksi joutuneen ravintolan ulkopuolella. Kuva7/Foto: Vilhelm Stokstad/TT

Pariisin viikonlopun terrori-iskut ovat herättäneet suurta myötätuntoa ympäri maailmaa. Mutta saako myötätuntoa osoittaa miten haluaa, ja mikä on oikea tapa? Tätä pohtii kirjeenvaihtajamme Katri Nisula.

Viikonloppuna sosiaalinen media täyttyi nopeasti profiilikuvista, joissa ihmisten kasvokuvien päälle oli levitetty Ranskan lippu. Kuvia muuttamalla ihmiset halusivat osoittaa myötätuntoaan Pariisin lauantain vastaisen yön terrori-iskun uhreille.

Melkein yhtä nopeasti alkoivat protestit. Moni ilmoitti paheksuvansa ranskalaisten tukemista, koska terrori-iskuja on tapahtunut muuallakin maailmassa. Jotkut latasivat sovelluksen, joka muutti omakuvan Libanonin lipuksi. Tällä oli tarkoitus muistuttaa viime viikon torstaina Beirutissa tapahtuneista itsemurhaiskuista, joissa kuoli yli neljäkymmentä ihmistä ja yli kaksisataa loukkaantui. On muistutettu myös viime aikoina tehdyistä iskuista Tunisiassa, Egyptissä ja muissa Afrikan maissa, joissa kaikissa on kuollut paljon ihmisiä.

Ihmiset samanarvoisia

Trikolori-tempauksen vastustajat halusivat tuoda esille, että maailmassa tapahtuu jatkuvasti järkyttäviä väkivallan tekoja. Otsikoiksi ne muuttuvat kuitenkin vasta, kun ne tapahtuvat meitä lähellä tai ainakin samankaltaisissa yhteiskunnissa kuin omamme ja mielellään myös sellaisille ihmisille, joihin voimme helposti samaistua. He halusivat kysyä, onko afrikkalainen vähemmän myötätuntomme arvoinen kuin eurooppalainen.

Ymmärrän kritiikin. Ihmiselämällä pitäisi olla sama arvo, asuu hän sitten Pariisissa tai Beirutissa. Väkivalta ja sen seuraukset kauhistuttavat, pelottavat, itkettävät, surettavat ja traumatisoivat aivan samalla tavalla joka puolella maailmaa. Kukaan meistä ei ole suojassa kivulta ja tuskalta, ja siksi empatiamme pitäisi olla aivan yhtä suuri, kosketti väkivalta missä päin asuvaa ihmistä tahansa.

Lähempänä tutumpaa

Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Pariisi on lähempänä Helsinkiä ja Tukholmaa kuin Beirut tai Kairo. Katsoessamme kuvia rockkonsertista pakenevista ihmisistä heidän elämänsä muistuttaa omaamme niin paljon, että meidän on helppo samaistua siihen. Tapahtumien läheisyys tuo mieleen senkin ajatuksen, että voisiko sama tapahtua myös meille.

Toisaalta olen sitä mieltä, että empatia yhdelle ei vie sitä toiselta. Uskon, että moni Ranskan lipun heiluttaja halusi viikonloppuna osoittaa tukensa kaikille maailman terrori-iskujen uhreille. Pariisi toi asian meitä lähemmäksi. Jos se lisäsi ymmärrystä uhrien tuskalle edes hieman, siinä voi nähdä jopa pienen toivon pilkahduksen.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".