Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Kielipuoli

Manja pakinoi: Tikusta asiaa #Kielipuoli

Julkaistu fredag 20 november 2015 kl 15.00
Lähteekö tikku sormesta laihduttamalla?
(3:39 min)
Manja Lehto 12 v  ja Manja 60 +. Kuva/Foto: Privat
Laiha Manja ja pyöreämpi Manja. Kuva/Foto: Privat

Filosofian tohtori Manja Lehto Uppsalasta pakinoi siitä, kuinka hän päätyi selittämään lääkärille, miten itsenäinen kieli eroaa murteesta.

Minulla on ikäni ollut paino-ongelmia, tai ei oikeastaan itselläni, vaan niillä, jotka ovat joutuneet kärsien katsomaan sitä, että olen ollut joko liian laiha tai liian lihava. Onneksi he ovat useimmiten tästä ongelmastaan muistaneet minullekin kertoa.

Olin lapsena laiha kuin tikku. Lieneekö syynä ollut se, että en sietänyt äidinmaitoa enkä muitakaan maitotuotteita. Vasta aikuisiällä selvisi, että minulla on laktoosi-intoleranssi.

Muutenkin sotien jälkeen olivat köyhät ajat, eikä kaikilla ollut varaa monipuoliseen ruokaan. Kouluruokakin oli vaatimatonta, yhtenä päivänä ohraryynivelliä, toisena kaurapuuroa ja kolmantena perunoita ja ruskeaa kastiketta.

Myöhemmin elämä sitten paksuni monesta syystä, eniten ehkä pitkäkestoisen stressin ja lohtusyömisen myötä.

Nykyisin en oikein uskalla mennä lääkäriin valittamaan mistään vaivasta, kun jo vastaanottoluukulla esitetään, että pitäisi laihduttaa ja voisivatko he varata minulle ajan painonhallintaneuvojalle. Siis vieraalle henkilölle, joka ei tunne minua eikä tiedä mitään siitä, miksi painoni on mitä se on.

Vaikuttaa siltä, että meidän pyöreiden ihmisten kaikkien vikojen ja sairauksien luullaan johtuvan ylipainosta - ja että on meidän oma syymme, että vaaka näyttää kolminumeroisia lukuja. Monien mielestä on melkein anteeksiantamatonta, että minulla ei ylipainostani huolimatta ole korkeat kolesteroliarvot, ei kohonneet sokerit tai rasva-arvot - ja liikkumaankin pystyn ihan omin jaloin.

Hauskin lääkärissäkäyntini, niitäkin siis on ollut, osui Helsingissä erään nyt jo edesmenneen yksityislääkärin vastaanotolle.

Olin muuttanut uuteen asuntoon ja siivosin hellan taustanurkkausta, kun sain ison tikun sormeeni. En saanut lahoa tikkua poistetuksi kotikeinoin, eikä minulla ollut voimassa olevaa jäykkäkouristussuojaa. Niinpä suuntasin lähistöllä sijaitsevalle lääkärin vastaanotolle. Sinne pääsi ihan jonottamalla. Pian olikin minun vuoroni, odotushuone oli melkein tyhjä.

Näytin sormeni ja tein tikusta asiaa. Lääkäri sanoi, että laihduta! Kysyin, että kuinka paljon minun tulee laihduttaa, jotta tikku ponnahtaa sormestani pois.

Lääkäri oli huumorimiehiä ja kysyi, että mitä teen töikseni. Kun hän kuuli, että olin kieli-ihmisiä, hän halusi minun kertovan mitkä ovat murteen ja itsenäisen kielen erot. Kutsuipa vastaanottoapulaisensakin kuulemaan minun esitelmääni.

Selvitettyäni omat tietoni asiasta otti lääkäri puheenvuoron ja kertoi oman mielipiteensä tästä tärkeästä asiasta.

Tikku edelleen sormessani nousin lähteäkseni, lääkäri avasi oven odotushuoneeseen. Huone oli täpötäynnä uusia potilaita.

Ovella lääkäri kiitteli vuolaasti luennostani ja sanoi, ettei minun tarvitse maksaa mitään.

En minäkään siinä huomannut maksua luennostani pyytää.

 

 

 

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".