Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Kielipuoli

Markku pakinoi: Alttoviulukotelon kantajan musiikkia

Julkaistu lördag 28 november 2015 kl 10.00
"Tosiasiassa en hallitse mitään instrumenttia."
(3:26 min)
Kielipuoli kantele
Piirros Markku Huovila

Tyttärensä alttoviulua kanteleva pilapiirtäjä Markku Huovila pakinoi musiikista.

Naapurini pitävät minua luultavasti muusikkona, he ovat nimittäin silloin tällöin nähneet minun kantavan tyttäreni alttoviulukoteloa. He eivät kysy, olenko muusikko - he tietävät, ettei muusikkojen kanssa parane käydä kaveeraamaan. Tosiasiassa en hallitse mitään instrumenttia.

Lapsuudenkodissani ei ollut kuin vanha, kylmään komeroon heitteille jätetty epävireinen kannel, josta puuttui puolet kielistä. Sitä kun yritti näppäillä, sai aavistuksen siitä, mitä on olla puolikielinen.

Kansakoulussa miespuolinen opettajamme toi kerran luokkaan puoli tusinaa nokkahuiluja. Hän jakoi ne kuudelle omasta mielestään musikaaliselle pojalle, jotka saivat tehtäväkseen opetella omin päin soittamaan Ukko Nooan, aikaa annettiin yksi kuukausi.

Minäkin sain pillin mukaani kotiin, ja taistelin Ukko Nooan kanssa tuloksetta kuukauden. Puisen ruskeaksi maalatun puhaltimen maku tuntuu yhä kielelläni, vaikkei se mikään kielisoitin ollutkaan. Menin korvat lurpassa kouluun, kun näytön hetki koitti. Vaan häpeä puolittui, kun selvisi ettei kukaan meistä isänmaan epätoivoista osannut loihtia Ukko Nooan sointuja huilustaan: ei Jorkki, Erkki, Ilmari, Hanski, Matti enkä minä.

Opettaja keräsi pillit ilmeettömästi ja asiasta ei koskaan puhuttu. Nokkahuiluja ei sen jälkeen koulussa näkynyt, ne olivat tabu.

Tytöille ei annettu tilaisuutta näyttää mihin he pystyivät, he eivät saaneet soitinta kotiin. Opettaja olisi hävennyt vielä enemmän miessuvun puolesta, jos joku Kaija, Maija-Liisa, Ritva, Pirjo tai Terttu olisi onnistunut taikomaan Ukko Nooan pillistä ulos.

Runoilija Larin Kyösti kirjoitti aikoinaan Itkevän huilun samasta syystä, koskei ääntä siihen saanut, paitsi vasta kun heitti sen maahan, ja silloin se helisi se huilu. Miksen itse älynnyt viskata kapistusta maahan, se suoraan sanoen vähän harmittaa näin jälkeen päin. Ukko Nooa olisi ehkä noussut puupillistä kuin valkoinen kyyhky arkista.

Toisaalta luulen, että syy huilun mykkyyteen oli vain siinä, ettei Ukko Nooa ollut riittävän houkuttava kappale meille murrosikää lähestyville orastaville romantikoille.

Lasten musiikkitarjonta oli siihen aikaan Oi katsopas vaari tuota hauvaa, Mummo kanasensa niitylle ajoi, Totuuden henki, johda sinä meitä. Onneksi tuli Elvis ja Paul Anka vapahtamaan Suomen lapset. Niiden sanoma oli paljon uskottavampi, vaikkei kielestä mitään ymmärtänytkään - ehkä juuri siksi.

Kun sain nähdä Paul Ankan laulujen sanat suomeksi, ne olivatkin sisällöltään ihan samoja kuin koulussa laulamamme lastenvirret, Jumala vain oli niissä muuttunut naiseksi. Tämä oli minusta ihan ok, tulihan naisten kanssa paremmin toimeen kuin Jumalan kanssa, jota piti sekä pelätä että rakastaa päästäkseen taivaaseen. Naisia ei tarvinnut kuin rakastaa.

Nyt olen jo musikaalisesti niin kehittynyt, että kannan tyttäreni alttoviulukoteloa kuin paras virtuoosi. Ja kun kuuntelen hänen soittavan Björnen sover, olen taivaissa ja itken, vaikkei se nappiin aina menisikään.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".