Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Kielipuoli

Manja pakinoi: Kielimummon muistelmia #Kielipuoli

Julkaistu onsdag 16 december 2015 kl 16.45
Kemisti luiskahti kieliuralle
(6:29 min)
Fil tri Manja Lehto
Manja Lehto kotonaan Uppsalassa. Foto Merja Laitinen Sveriges Radio

Manja Lehto kouluttautui aluksi kemistiksi, mutta päätyikin sittemmin suomen opettajaksi moneenkin eri oppilaitokseen.

Pitkä ja leveä työsarkani opetustyössä alkoi 12-vuotiaana kun oppikoulun tokaluokkalaisena aloin kesäisin antaa tunteja ehtolaisille tai luokalle jääneille koulutovereilleni. Suomea en silloin opettanut vaan matematiikkaa ja ruotsia.

Kieli koulussa tekstiä, ei puhetta

Siihen aikaan ei ruotsia kouluissa puhuttu vaan päntättiin sanoja ulkoa ja käännettiin tekstejä suomesta ruotsiin ja ruotsista suomeen. Itse muuten kuulin puhuttua ruotsia ensimmäisen kerran 16 -vuotiaana kun tulin kesätöihin Eskilstunan kaupunginhotelliin tiskariksi.

Monen opettaja

Suomea en opettanut myöskään Rovaniemellä kun sinne vastavalmistuneena kemian maisterina matkasin. Olin valmistunut kemistiksi ruotsinkielisestä Åbo Akademista, joten osasin tuon alan termistön vain ruotsiksi. Minusta tuli kuitenkin suomenkielisen laboranttilinjan opiskelijain aineenopettaja. Opetustunteja oli neljäkymmentä viikossa, joten yöt valmistelin tunteja ja päivät opetin. Muutaman viikon päästä minulta katosi ääni. En ollut tottunut noin totaaliseen äänessä olemiseen.

Malmfältenin kansankorkeakoulun suomenkielisellä linjalla Kiirunassa opetinkin sitten seitsemän vuotta melkein kaikkia muita aineita paitsi laulua. Poikani Nikon ensimmäinen oikea lause kun sattui olemaan "äiti älä laula".

Poika yhdisti äidin Aa-aa-akkankaijan laulamisen siihen, että nyt pitää mennä nukkumaan.  Samainen laulu on ollut enemmän mieleen lapsenlapsilleni. He kun raukat eivät ymmärrä laulun sanoja eivätkä taida tietää oikeaa nuottiakaan…

Kiiruna ja kynäilijät

Kiirunassa minusta tuli suomen kielen puolesta taistelija. 70-luvun lopulla Kiirunan suomenkieliset lapset saivatkin käydä kaksi vuotta suomenkielistä esikoulua ja kolme ensimmäistä kouluvuotta oli suomeksi ja sitten neljännestä kuudenteen oli niin sanottuja yhdysluokkia, joissa oli oma opettaja sekä ruotsinkielisille että suomenkielisille lapsille.

Koska Kiirunassa ei tuolloin ollut edes kirjakauppaa eikä Internetiäkään ollut vielä keksitty - piti kirjoittaa runonsa ja proosansa itse. Perustimme suomenkielisen kirjoittajayhdistyksen Kalottikynäilijät, jonka puitteissa järjestin useita kirjoittajakursseja. Yhteistyö  Pohjoisten kirjailijain kanssa oli myös tiivistä, matkasimme kursseille ja tapaamisiin rajojen yli molempiin suuntiin. Siinä jotkut istuivat kilomummoinakin autoissa painona, pohjoisessa tiet ovat liukkaat ja pimeät. Etenkin talvella.


Tuntureita ja tasankoa

Sittemmin suoritin pedagogiset opintoni Linköpingin yliopistossa ja aloin myöhemmin opiskella suomea ja suomalaisugrilaisia kieliä Upsalassa - ja väittelin tohtoriksi Inkerin  suomalaismurteista.

Upsalan opinnot sysäsivät minut suomen kielen opetusputkeen.

Aluksi toimin suomen kielen tuntiopettajana Upsalan ja Tukholman yliopistoissa, mutta valmistuttuani piti muuttaa vähän kauemmas työn perässä.

Ensin johkaannuin Ruijan rannoille Tromssan yliopistoon suomen opetukseen. Tämä työpaikkani oli urani korkein paikka, professorinsijaisuus tunturinrinteessä.

Tämän jälkeen laskeuduin monta tuhatta kilometriä etelämmäksi, Skooneen Lundin yliopiston suomen kielen yliopistonlehtoriksi. Olin valittu tähän virkaan jo vuotta aiemmin, mutta säästösyistä pääsin aloittamaan työt vasta vuotta myöhemmin.

Lundiin saapumistani seuraavana päivänä minusta tehtiin suomalais-ugrilaisen laitoksen esimies ja sitä seuraavana päivänä ilmoitettiin, että laitos suljetaan.

Suomi kartalle

Tästä alkoi monivuotinen kielitaisteluni Skoonessa, pahinta oli se, että taistelin suomen kielen opettamisesta Lundissa loppujen lopuksi aivan yksin. Monta vuotta olin ainoa suomen kielen yliopistonopettaja Tukholmasta etelään.

Suomen opetusta ei lakkautettu kun laitos kuitenkin säästösyistä lopetettiin, vaan pääsin muuttamaan opiskelijoitteni kanssa Pohjoismaisten kielten laitokseen. Siellä työtä ja suomen opiskelijoita riitti ja tuli koko ajan lisää. Näinä viimeisinä vuosina suomalainen kulttuuri ja suomen kielen opiskelu kukoisti Lundissa.

Opiskelijain ja Lundin Suomi-seuran (jonka pj olin) kanssa saimme tuotua Suomen Skoonen kartalle. Olipa semmoisiakin ihmeitä, että Sydsvenska Dagbladet julkaisi kokosivun jutun järjestämäni Kalevala-näyttelyn avajaisista ja toisen kerran lehti julkaisi jopa muutaman rivin suomenkielistä tekstiä yhdestä monista itsenäisyyspäivän juhlistamme.

Uskoin, että suomella on vahva asema Lundin yliopistossa kun hain virkavapaata muuttaakseni Suomeen lähemmäs vanhainkotiin joutunutta äitiäni. Toisin kuiten kävi.

Olin ehtinyt työskennellä vain pari viikkoa Helsingissä eräässä ruotsinkielisessä lukiossa, kun minulle ilmoitettiin, että suomen opetus Lundin yliopistossa lopetetaan…

Niinpä minusta vanhoilla päivilläni tuli pakkosuomen opettaja Suomessa.

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että Ruotsissakin alettaisi opettaa pakkosuomea. Voisin joskus vierailla kouluissa kertomassa kielimummon muistelmia.


 

 

 

 

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".