Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/

#Kielipuoli Manja pakinoi: Suomen murteista

Julkaistu onsdag 13 januari 2016 kl 18.00
Murremummu muistelee
(5:38 min)
Manja Lehto
Fil tri Manja Lehto. Foto Merja Laitinen Sveriges Radio

Väitöskirjansa Inkerin suomalaismurteista kirjoittanut Manja Lehto tuntee Suomen murteet. Niissä riittääkin miettimistä.

Yhden murteen ja kielen erosta olevan määritelmän kuulimme Kielipuolessa pari viikkoa sitten. Näitä määritelmiä on monia, kuten on murteitakin ja myös niiden nimityksiä.

Suomessa puhutut niin sanotut vanhat murteet ovat laimistuneet eli yleiskielistyneet koulunkäynnin ja opiskelun sekä radion, television, puhelimen, sähköisen viestinnän ja väestön liikkuvuuden takia.

Nykyään puhutaan usein esimerkiksi entisten itämurre- ja länsimurrenimitysten sijasta aluepuhekielistä.

Kielentutkijat ovat saaneet selville senkin, että esimerkiksi jokin tietty yhteiskunnan ryhmä voi puhua omaa niin sanottua sosiaalista murrettaan tai että meillä kaikilla on oma yksilömurteemme eli idiolektimme. Tämä oma yksilömurteemme muuttuu erilaisten kielellisten kontaktien ja virikkeiden myötä koko ajan.

Itse sana ”murre” on lähtöisin jonkun kielen ”murtamisesta” eli ensisijaisesti jonkun kielen samojen sanojen tai lauseidenkin toisistaan poikkeavasta ääntämyksestä eri alueilla. Myös koko puheen rytmi ja sanojen ja lauseiden sävelkulku saattaa olla erilaista eri puhujilla. Helsinkiläisten nuorten naisten puheessa esimerkiksi kuuluu sanojen pääpaino ensimmäisen tavun sijasta jossakin muussa tavussa. Samaten suomalainen lauseiden laskeva sävelkulku nouseekin heillä loppua kohti selvästi. Mainittakoon, että joissakin muissa kielissä saman sanan eri tavujen painotuksien avulla voidaan muuttaa sanan merkitystä.

Kuten tiedämme, eri kieltenkin välillä esiintyy murtamista, voimme kuulla tällaista kieltenvälistä murtamista täällä Ruotsissa päivittäin.

Murtaminen siis kuuluu, sillä jonkun murteen niin sanotut leimalliset piirteet ovat usein juuri näitä ääntämiseroja, jotka poikkeavat toismurteisen tai toiskielisen kuulijan omasta ääntämisestä. Erikseen ovat sitten eri murteiden omat sanat, siis ne varsinaiset murresanat. Lisäksi sanojen taivutusmuodot ovat usein eri murteissa omanlaisiaan.

Savolaismurteiden alueella syntynyt äitini oli häivyttänyt puheestaan kaikki itämurteisuudet, kuten leimalliset savolaiset vokaalit, joita muuten hämmästyksekseni kuulin myös skoonelaismurteissa Ruotsissa. Nauhoitetussa puheessa tai jopa puhelimessa kuuli kuitenkin selvästi näitä savolaisuuksia äitini synnyinseudun murteesta.

Itse synnyin ja kasvoin länsimurteiden alueella. Sukulaisvierailulla minua vähän kummastutti itämurteisen serkkuni lause: ’nahkoo ruopii’. Kun serkkuni näki hämmästykseni, muutti hän sanomisensa muotoon ’eeku ihhoo’.

Jos joku toivottaa minulle ’hyvä yätä’ tai sanoo, että ’mennää kottii meirä äiri tykö’, tiedän heti, että kyseinen henkilö on kasvanut Kokemäenjoen laaksossa, ilmeisesti Harjavallan ja Ulvilan välillä siellä Nakkilan kirkon vaiheilla.

Ensimmäinen opettajani oli toispaikkakuntalainen. Opettajamme kauhuksi me oppilaat äänsimme aakkoset omalla tavallamme: aa, pee, see, ree…Vieläkin minun pitää miettiä, mitä sana ’puristaa’ tarkoittaa elikkä onko se tosiaan ’puristaa’ vai ’pudistaa’ eli itämurteisesti ’puistaa’.

Olette varmaan kuulleet tämän raumalaisen hokeman sinukaupoista ’San snää vaa mnuut snuuks, snuuks mnääki snuut sano’. Kävin nimittäin rippikouluni Raumalla ja siellä kuulin moista murretta. Tosin käytössämme oli onneksi ihan kirjakielinen raamattu ja katkismus. Olisi saattanut ripillepääsy viivästyä, jos olisi raumaksi joutunut kymmenen käskyäkin opettelemaan.

Myöhemmin opiskelin Turussa ja rakastuin Turun murteeseen. Ihmettelen sitä, että muualla Suomessa pilkataan turkulaisia ja heidän puhettaan. Esimerkiksi tähän turunmurteiseksi esitettyyn virkkeeseen ’Surisisitko sää jos mää kuolisisin? on pilailumielessä lisätty ylimääräinen ’si’ konditionaalimuotoisiin verbeihin.

Turkulaiset käyttävät kylläkin puheessaan viron kielessäkin esiintyvää ’si’-imperfektiä menneestä ajasta puhuessaan. ’Mää sanosin hänel, et men tois pual jokke.’ tai imperfektimuoto ’sanos’ Uutissi Turust -sivuilta napatussa jutussa

Yks Jokisen frouva Raunistulast, minkä mää hyvin tunnen, sanos ko me puhuttiin vanhenemisest, et nii kauva ko meikkipussi o suurempi ko lääkepussi, ei oo mittää hättää.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".