Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Elämäntarinat

Anja Johanssonin vihreät niityt

Julkaistu onsdag 6 juli 2016 kl 05.30
Ruotsista tiesin ainoastaan prinsessojen nimet
(11 min)
Anja Johanssonin rakkauskirje
1 av 10
Anja Johansson ja rakkauskirje. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Anja Johanssonin rakkauskirjelaatikko
2 av 10
Anja Johanssonin rakkauskirjelaatikko. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Anja Johansson Enköpingin kodissaan.
3 av 10
Anja Johansson Enköpingin kodissaan. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Mustavalkokuva koti-albumissa Anjan suurimmasta rakkaudesta Niilosta.
4 av 10
Anjan suurin rakkaus Niilo. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Anja ja Niilo Prittisen nuori perhe Suomessa.
5 av 10
Anja ja Niilo Prittisen nuori perhe Suomessa. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Anja Prittinen, nuori leski vuonna 1961 mustassa pitkässä takissa kukkien ja puiden ympäröimänä.
6 av 10
Anja Prittinen, nuori leski vuonna 1961. Foto: Pirjo Hamilton/SR Sisuradio
Niilo Prittisen hautajaiset. Anja tyttäriensä Anitan ja Astan kanssa väkijoukon ympäröimänä.
7 av 10
Niilo Prittisen hautajaiset. Anja tyttäriensä Anitan ja Astan kanssa. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Anja Johansson valmistujaispäivänään kotisisareksi.
8 av 10
Anja Johansson valmistuu kotisisareksi. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Kasvokuva Anja Johanssonista vanhainkodin johtajana.
9 av 10
Anja Johansson vanhainkodin johtajana. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio
Anja Johansson soittaa harmonia.
10 av 10
Anja Johansson ja harmoni. Foto: Pirjo Hamilton SR Sisuradio

Anja ja Niilo Prittisen nuori perhe muutti Hallstahammariin pääsiäisen jälkeen vuonna 1961. Ruotsista ei tiedetty paljon muuta kuin prinsessojen nimet. Uusi elämä sai kuitenkin dramaattisen alun.

Uusi koti ja vakituinen työpaikka oli järjestynyt nopeasti. Petäjävedelle Keski-Suomeen jäivät sukulaiset ja ystävät.

Anja Johansson ottaa esiin valtavan kirjelaatikon, joka on täynnä käsinkirjoitettuja kirjeitä aina 1950-luvulta lähtien. Hän kirjoittaa edelleenkin lapsuudenystävänsä kanssa säännöllisesti.

Rakkauskirjeet hänen ensimmäisen miehensä kanssa ovat kuitenkin ne, joita hän pitelee varovaisesti käsissään. Niissä elää edelleenkin elämän suurin rakkaus.

Nuori, kaksilapsinen perhe muutti keväällä 1961 Hallstahammariin. Anjan mies Niilo oli saanut vakituisen työpaikan Bultenilta muutamaa kuukautta aikaisemmin ja hän toi perheensä jälkikäteen Ruotsiin.

Räjähdysonnettomuus vei Niilon

Vain kolme viikkoa perheen Ruotsiin muuton jälkeen Niilo menehtyi työpaikalla tapahtuneessa räjähdysonnettomuudessa. Hän oli 27-vuotias kuollessaan.

– Tehtaan johtaja ja pappi tulivat minun luokseni kertomaan onnettomuudesta. Heillä oli mukanaan muutama rauhoittava Valium-tabletti minulle. Ei mitään muuta kuin Valiumia, Anja kertoo edelleenkin särkynellä äänellä.

Mistään kriisiryhmistä ei ollut tuolloin tietoakaan, eikä asioista puhuttu. Anja ei osannut vielä myöskään ruotsia, eikä osannut kommunikoida muiden onnettomuusuhrien omaisten kanssa.

Miesvainajaa ei näytetty

Anja muistaa Niilon sellaisena, kun hän oli lähtiessään tuona aamuna töihin. Hän ei saanut nähdä miestään sairaalassa. Sitä ei sallittu, vaikka hänen miehensä ei ollut ulkoisesti vahingoittunut. Hän kuoli aortan repeytymiseen räjähdyksen paineaallossa.

Näen edelleenkin unia hänestä, ja hän on aina nuori unissani. Mietin usein, mitä minä hänelle oikein kertoisin, kun elämä on niin muuttunut. Ja kuitenkin olen häntä aina rakastanut.

"Olen aina pitänyt vanhoista ihmisistä"

Anjalle tarjottiin töitä Bultenilta, mutta yksi tutustumispäivä riitti.

Anja Johansson on aina pitänyt vanhuksista, ja heidän parissaan hän on myös tehnyt elämäntyönsä. Hän koulutti itsensä ensin kotisisareksi, ja  keski-iässä hoitoalan opettajaksi.

– Vanhojen ihmisten kanssa on hyvä olla; jo pienenä tyttöjä paistoimme lettuja ystäväni kanssa yhdelle ikämiehelle.

– Vanhuksista saa myös ystäviä, mutta heidät kyllä myös menettää nopeasti.

Vanhustenhoito oli parempaa ennen

Anja Johansson työskenteli vanhainkodin johtajana Örsundsbrossa 1970-luvulla. Hän kertoo, kuinka henkilökunnalla oli aikaa seurustella vanhusten kanssa, ja ruoka laitettiin omassa keittiössä.

– Parempaa henkilökuntaa en olisi voinut saada. Kaikki olivat iloisia ja tykkäsivät työstään.

1990-luvulla alkoi tulla uusia määräyksiä enemmän ja enemmän, niin kutsutun Äldrereformen saattamana.

Mielestäni vanhuksia ei kuunnella enää. Eikä ole aikaa. Lääkäritkin alkavat usein puhua yhteiskunnan kustannuksista potilaille.

– Että mikä lääke olisi edullisinta. Parhaimmat verenpainelääkkeet maksavat enemmän kuin halvimmat. Ja niin on monien lääkkeiden suhteen.

Anja Johanssonin mielestä vanhus, joka ei kykene kunnolla enää kommunikoimaan, koetaan vaikeaksi.

Vanhuuteen kannattaa valmistautua

Anja on nähnyt työnsä kautta, kuinka vanhustenhoito on muuttunut parin viime vuosikymmenen aikana. Itse hän asuu kauniissa kulmahuoneistossa yli 60-vuotiaille tarkoitetussa talossa, jossa jokaisella on oma asunto, mutta palveluita voi tarvittaessa ostaa.

Hän on sitä mieltä, että näin on monen muunkin syytä tehdä. Tehdä valintoja vielä, kun on voimissaan, eikä odottaa viime hetkiin asti, jolloin ei enää kykene itse hoitamaan asioitaan.

Unelma kirjoittamisesta

Palaamme jälleen Anjan kirjeaarrearkun äärelle. Hän haluaisi kirjoittaa elämänsä matkasta, jotta niistä jäisi jotakin jäljelle lapsille ja lapsenlapsille.

Jos ruotsin kieli olikin heiveröistä 55 vuotta sitten, nyt hän epäröi suomen kielen taitojaan.

– Haluaisin kuitenkin oppia ja kertoa tästä matkasta.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".