Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/

Ruotsin kirkon valkoinen kirja esittää tutkimustietoa saamelaisia kohtaan tehdyistä vääryyksistä

Julkaistu torsdag 21 april 2016 kl 10.15
"Saimme vähemmän opetusta, koska kuuluimme lyhytkalloiseen rotuun"
(6:22 min)
Sametrumma, saamelaisrumpu
Kirkko halusi hävittää saamelaisrummut. Foto: NTNU Vitenskapsmuseet, CC Flickr, http://bit.ly/1SvRd71, kuva rajattu

Ruotsin kirkon julkaisema vitbok, saamelaisten valkoinen kirja, esittää karua tutkimustietoa kirkon toimista ja niiden vaikutuksista saamelaiseen kulttuuriin, identiteettiin ja elämänarvoihin.

Uunituoreessa, 1300-sivuisessa kirjassa on 35 eri alojen tutkijoiden kirjoittamaa artikkelia saamelaisten kokemista vääryyksistä. Vitboken paljastaa muun muassa, että kirkko osallistui mittavasti myös rotubiologisiin tutkimuksiin, kuten pääkallojen mittaamiseen ja saamelaisten luurankojen keräämiseen.

Opettaja, oppikirjantekijä ja Ruotsin kirkon saamelaisneuvoston, Samerådetin entinen varapuheenjohtaja Johannes Marainen, on kirjoittanut siitä, miten papit muuttivat saamelaisten nimet ruotsalaisiksi. Nimi on tärkeä ihmisen identiteetille, ja kirkko halusi puuttua siihenkin.

– Esimerkiksi Piera muutettiin kirkonkirjoissa Periksi, Marainen sanoo.

Kun minua itseäni kutsuttiin ensimmäisellä luokalla koulussa Johannes Maraiseksi, en tiennyt, ketä tarkoitettiin, kun kotona olin tottunut toiseen nimeen.

Kirkko julkaisi kirjan myös nomadikouluista

Jo helmikuussa Ruotsin kirkolta ilmestyi toinen, kirkon synkkää saamelaishistoriaa todistava kirja "När jag var åtta år lämnade jag mitt hem och jag har ännu inte kommit tillbaka".

Kirja sisältää saamelaisten muistoja nomadikouluista, eli ruotsinkielisistä sisäoppilaitoksista, joihin saamelaislapset lähetettiin 1960-luvun alkuun asti. Alun perin kirkon ylläpitämien koulujen ajatuksena oli, että saamelais-lapset jatkavat esivanhempiensa ammateissa eivätkä he juurikaan tarvitse kirjasivistystä.

Järfällalainen Ellen Simma Fjellgren lähetettiin Lannavaaran nomadikouluun 7-vuotiaana kotoaan Karesuandon Idivuomasta. Lukukausi alkoi syyskuussa, ja kotiin hän pääsi ensimmäisen kerran jouluksi.

– Sitä ennen olin puhunut vain saamea ja hiukan meänkieltä. Koulussa kukaan ei puhunut niitä kieliä, Ellen Simma Fjellgren muistelee.

Uskon, että olin shokissa koko ensimmäisen lukukauden. En varmastikaan oppinut silloin yhtään mitään.

Ellen Simma Fjellgren piti jo lapsena outona, ettei hän saanut yhtä paljon kouluopetusta kuin muut ruotsalaiset.

– Kuuluimme lyhytkalloiseen rotuun, hän sanoo. Saamen kieltä kouluissa ei opetettu lainkaan ja Simma Fjellgren opiskelikin äidinkieltään ensimmäisen kerran aikuisena yliopistossa.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".