Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Kielipuoli

Pentti pakinoi: Mikä on suomen kamalin sana?

Julkaistu torsdag 28 april 2016 kl 09.50
Sidosryhmäportaali? Vauvareikä?
(3:36 min)
Pentti Salmenranta opettaa suomea
Pentti Salmenranta. Foto Patrik Svensson

Työkseen suomea koululaisille opettava Pentti Salmenranta on tällä kertaa hakenut pakinansa aiheen koulun ulkopuolelta.

Kolme viikkoa sitten, lauantaina 9. huhtikuuta, vietettiin suomen kielen päivää. Yleensä media huomioi tämän muistamalla kielemme saavutuksia, kuten esimerkiksi sitä, että suomea ylipäätään kirjoitetaan, mistä saamme kiittää Turun piispaa Mikael Agricolaa, ja tämän vuoksihan suomen kielen päivä on myös Agricolan päivä.

Muuten ehkä muistetaan Aleksis Kiveä, Eino Leinoa, tai miksei Suomen toistaiseksi ainoaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaa Frans Eemil Sillanpäätä. Heidän kirjoittamiaan kauniita, voimakkaita ja tunteita herättäviä, kieltämme kohottavia elämäntöitä.

Tänä vuonna kuitenkin Turun Sanomat poikkesi tästä tavanomaisesta kielen suurmiesten ylistyksestä ja pyysi päivän kunniaksi 14 kirjailijaa listaamaan suomen kielen kamalimmat sanat.

Ja mitähän kirjailijat sitten pitivät kamalimpina? Itse odotin tietenkin löytäväni kärkipäästä sanat (–-) ja (–-) sekä (–-)-aukko. Mutta katin kontit.

Metwurst-strutsi täytyy sanoa hitaasti

Kirjailija Jaakko Yli-Juonikas ehdotti sanaa ”Metwurst-strutsi”. Ja miksi? Se olisi hänen mielestään hyvä bändin, kirjan tai elokuvan nimi, koska sen ääneen lausuminen asettaisi toimittajille ja muille teoksen vastaanottajille haasteen.

Ja kyllä siinä haastetta onkin, sanokaapa itse ääneen Metwurst-strutsi monta kertaa peräkkäin ja arvailkaa sitten, kuinka monta kertaa jouduin ottamaan nauhoituksen uusiksi, kun tätä pakinaa äänitin.

Kirjailija, dramaturgi Marjo Niemi ehdotti sanaa ”vatuloida”.

Hänen mielestään ”Sanan nykyiseen käyttöön liittyy ikäviä mielikuvia, liikaa omahyväisyyttä ja manipulaatiota.”

Myös sanoja "korporaatio”, ”sidosryhmäportaali” ja ”tuottavuusloikka” ehdotettiin.

Sinänsä ilahduttavaa, että juuri kirjailijat haluavat siivota kielestä sitä saastuttavat turhanpäiväiset hienostelut, jotka käsitteinä ampuvat itseänsä nilkkaan pikemminkin sekoittamalla kuin selventämällä sanomaa.

Ja ehkä samaan ryhmään kuuluvia muita ehdotuksia olivat: ”innovatiivisuus, tarinallisuus ja koko konsulttikieli.”

Eli filosofista porukkaa nuo nykyajan kirjailijat. Mutta jos nuo, vaikkakin turhanpäiväisen hienostelevat sanat, ovat niitä kielemme kamalimpia, niin ehkä se selittää, miksi Suomen kaduilla, kahviloissa ja julkisissa kulkuvälineissä nykyään joka toinen sana alkaa v-kirjaimella ilman, että kukaan reagoi.

Graafinen suunnittelija Arja Karhumaa vastasi sentään: ”emätin”. Se tarvitsisi uuden kauniimman, käyttökelpoisemman ja arkisemman vastineen.”

Mutta vastahan minä sanoin (–-)! Kirjailija, Suuren ällösanakirjan kokoaja Jari Tammi oli kuullut emättimelle sanan ”vauvareikä”. Ja nyt voidaankin kai jo ihan oikeasti alkaa jakaa kamaluuspisteitä.

Paljon on suomen kielessä kamaluuksia, jos kirjailijoita kuunnellaan. Ja olen kyllä monen sanan ja käsitteen kohdalla kyllä heidän kanssaan ihan samoilla linjoilla. Mutta jos minulta itseltäni kysytään mikä on suomen kielen kamalin sana, niin kyllä se vaan edelleenkin on (–––).

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".