Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Kohtauspaikka

Pertti Väänäsen intiaaninimi on "Luiskahtava Veitsi"

Julkaistu torsdag 5 maj 2016 kl 09.00
Pertti Väänänen harrastaa intiaanielämää
(13 min)
Pertti Väänänen intiaaniteltan oviaukossa kyykyssä, taustalla näkyy toinen teltta
Intiaaniharrastaja Pertti Väänänen Finspångista. Foto: Pirjo Rajalakso, Sisuradio

Lähdemme Pertti Väänäsen kanssa Norrköpingin ulkopuolelle Kvillingeen, jossa rakenteilla on intiaanileiri. Neljä tiipiitä on jo pystyssä.

Pertti Väänänen vuoraa tiipiitä niin, että ilma liikkuu ylös ja sisään. Sisävuori laitetaan myös paikoilleen.

Tiipii muistuttaa saamelaisten kotaa, mutta oviaukko on erilainen. Keskellä lattiaa voi pitää nuotiota ja sisällä voi nukkua, kun ilmanvaihto on kunnossa.

Intiaanit tulivat mukaan Pertti Väänäsen elämään, kun hän ryhtyi tukihenkilöksi miehelle, joka oli kiinnostunut intiaaneista. Pikkuhiljaa Pertti innostui itsekin, kun harrastuksessa oli mukana niin mukavaa porukkaa.

Kokoontumispaikan löytäminen hankalaa

– Ensin me olimme Rejmyressä, mutta maanomistajan piti myydä talonsa. Sitten olimme saamassa hyvää joutomaata käyttöömme Finspångissa, mutta kun kuvioihin tuli mukaan enemmän poliitikoita niin asiat hankaloituivat, Pertti Väänänen kertoo.

– Meidän olisi pitänyt hakea rakennuslupaa, mikä olisi maksanut 12 000 kruunua, vaikkemme sitä olisi saaneetkaan. Moni porukastamme alkoi ajatella, että on pitkät matkat ajella.

Takoda-intiaaniryhmässä on nykyisin viisi aktiivista jäsentä. Nyt on taas paikka, jossa olla, ja ryhmäläiset ovat innostuneita esittelemään toimintaansa. Ruotsin intiaaniharrastajien kohokohta on vuosittainen tapaaminen Strängnäsissä. Tänä vuonna se on 13.-15.5.

Pertille annettu intiaaninimi on "Luiskahtava Veitsi"

Rejmyren aikoina Pertille sattui paha onnettomuus veitsen kanssa. Veitsi luiskahti koivusta ja pisti syvälle ranteeseen, niin että valtimo vahingoittui.
Oltiin keskellä metsää, eikä kukaan osannut antaa ensiapua. Ambulanssin tulo olisi kestänyt liian kauan, joten paikalle soitettiin Rejmyren palokuntalaisia antamaan ensiapua. Siitä tilanteesta kaverit keksivät Pertille intiaaninimen "Luiskahtava Veitsi".

Menetin niin paljon verta, että minulta meni jo taju muutaman kerran.

Pertin intiaanikaveri Lasse Wiborn kertoo, että intiaanien arkipäivän asiat kylässä olivat naisten vastuulla. Tärkein syötävä oli liha. Vihanneksista käytettiin pikkumaisseja ja bataattia (sötpotatis). Marjoista tehtiin marjasoppaa.

– Naista kunnioitettiin intiaanikylässä, nainenhan oli elämän jatkaja. Miesten tehtävä oli suojella kylää, kertoo Lasse.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".