Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
#Kielipuoli

Markku pakinoi: Poliittinen nimi- ja imagokatsaus

Julkaistu lördag 14 maj 2016 kl 16.00
No problem
(3:49 min)
No problem
1 av 3
Piirros Markku Huovila
Markku Huovilan taustalla oma työ
2 av 3
Markku Huovila. Foto Alma Huovila.
Lövgroda.
3 av 3
Lövgroda/lehtisammakko Foto: Björn Olsson/Länsstyrelsen Skåne

Lehtien puhkeaminen puihin ja pensaisiin on jostain syystä inspiroinut Markku Huovilaa ajattelemaan poliitikkoja.

Lehdet ovat puhjenneet, ympäristö muuttuu yhtä vihreäksi kuin puoluejohtajien nimistö: Löfven, Lövin, Lööv. Suomeksi: Lehtinen, Lehtilä, Lehti. Siinä lehdistöä lehdistölle kerrakseen.

Kansanpuolue muutti nimensä Liberaaleiksi. Liberalerna. Suomessa se tapahtui jo vuosikymmeniä sitten. Se, että Kansanpuolue muuttui Liberaaleiksi. Ja kun puoluejohtajaksi tuli vielä älykön näköinen mies nimeltä Kyösti Lallukka, niin se kutistui kääpiöksi. Ei Lallukka, vaan se puolue.

Ei nimi miestä pahenna, mutta puolue ei ole mies. Liberaalit oli tuomittu häviämään, koska sen nimi ei sopinut suomalaiseen suuhun, konsonantit tahtoivat väkisin mennä sekaisin. Liberaalit, libelaarit.

Kansan suussa puhuttiin lipilaareista, eikä kukaan tiennyt mihin se puolue pyrki, paitsi eduskuntaan ja hallitukseen.

Ruotsissa on tänään sama tilanne. Kun Folkpartiet oli vajoamassa näkymättömiin Jan Björklund muutti sen Liberaaleiksi. Välttyäkseen Lallukka-efektiltä hän oli jo sitä ennen muuttanut oman ulkoisen imagonsa machomaisemmaksi kasvattamalla itselleen seitsemän päivän sängen, ihan kuin Jimmie Åkesson ja Dressmannin mallit.

Jimmie Åkessonin tapauksessa parransängen vaikutus imagoon oli tosin päinvastainen. Hänhän vaihtoi ovelasti myös suorakulmaiset silmälasinsa pyöreähköihin, mikä johti siihen, ettei hän näytä enää omalta itseltään, vaan lämpimältä humanistilta.

Liberaali Björklund on machohuumassaan vaihdattanut puolueensa sinisenruiskaunokkisymbolinkin valkoiseen fallokseen ja kivespussiin (median tulkinnan mukaan) saamatta kuitenkaan syytteitä rasismista tai naisvihasta.

Tuo fallostulkinta lienee syntynyt jonkun pahansuovan toimittajan silmässä.

Omasta mielestäni se logo esittää ihan tavallista hieromasauvaa, jolla 60-luvulla hoidettiin jäykkää niskaa. Ehkä siitä on apua myös uppiniskaiselta vaikuttavalle Björklundille.

Sauvasta torveen. Miksi Vihreät vaihtoi vain naispuolisen äänitorvensa Åsa Romsonin, muttei miestorvi Fridolinia, vaikkei tämä ollut nähnyt mitään ongelmaa siinä, ettei eräs vihreä poliitikko suostu kättelemään naisia?

Vai saiko Romson potkut vain siksi, että hänen suustaan tuli liikaa sammakoita, grodor? Minusta se olisi pitänyt laskea hänelle ansioksi. Onhan erityisesti vihreä lehtisammakko dramaattisesti vähentynyt ympäristöstämme, ja Åsa on ainoa, joka on edes noin suullisesti yrittänyt tehdä asialle jotain.

Suomessa ei naisten kättelystä kieltäytymistä ole nähty ongelmana. Siellä ongelma on ollut päivastoin se, etteivät miespoliitikot osaa pitää näppejään irti naisista.

Seksistinen käytös saattaa osittain johtua eduskunnan alastonpatsaitten herättämästä kiimasta. En halua kuitenkaan ruveta kuvanveistäjä Väinö Aaltosta asiasta syyttämään, hänhän oli sentään oman kätensä herra.

Lövgrodan eli lehtisammakon perspektiivistä on pieni lohtu, että hallituspuolue Vihreiden uuden naisäänitorven nimi on Lövin. Saa nähdä tuleeko hänenkin suustaan sammakoita, joilla lehti- ja muu media meitä ruokkii. Vihreitä lehtisammakoita.

Toivotaan, etteivät ne puhkea kuin kevään lehdet.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".