Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Katri Nisulan kolumni

Suomi: Suttasten suvun kotipaikka?

Publicerat torsdag 2 juni 2016 kl 16.12
Levähdyspaikalle pysähtyminen on nautinnosta kaukana
(3:08 min)
Roskia maassa täyden roska-astian vieressä.
Roskia maassa täyden roska-astian vieressä. Foto: Jonas Ekströmer / TT

Kirjeenvaihtajamme Katri Nisula ajelee tämän aamun kolumnissaan ympäri kesäistä Suomea ja on järkyttynyt. Onko Suomi täynnä Suttasten sukua?

Asuin nuorena opiskelijana vanhassa puukerrostalossa. Viereisessä rapussa eleli elämän kolhima pariskunta, jolla oli ikänsä ollut ongelmia niin alkoholin kuin lainkin kanssa.

Jo varttuneeseen ikään ehtineen pariskunnan elämäntyyli oli hurjimmista ajoista jo rauhoittunut, mutta naapuruston huomion kiinnitti perheen käsittämätön epäsiisteys. Vaatekerta oli nuhruinen ja asunnossa joskus käyneet kertoivat tiskivyöryistä, saastaisista vaatekasoista ja lattialle surutta tumpatuista tupakoista.

Eräänä päivänä perheen keittiön lattia romahti kellariin, kun puulämmitteisen asunnon asukkaat olivat talvipakkasilla hyödyntäneet lattialaudat uunien lämmityksessä. En enää muista pariskunnan nimeä, mutta me naapurit nimesimme heidät surutta Suttasen perheeksi.

Suttasen perhe tuli mieleeni ajellessani viikonloppuna pitkin alkukesän kaunistamaa Suomea. Huomasin ajattelevani, että Suomessa taitaa olla useampikin Suttasen perhe.

Itse asiassa välillä tuntui, että koko Suomi on yhtä suurta Suttasten sukua.

Käykääpä vaikka katsomassa Suomessa vieraillessanne tienvarsien levähdyspaikkoja. Niitä löytyy isojen teiden varsilta muutaman kilometrin välein ja monet niistä on rakennettu hyvin kauniille paikoille.

Joskus raahasin pitkillä matkoilla mukanani eväitä, kun ajattelin, kuinka mukavaa kesäisenä päivänä olisi pysähtyä natustelemaan voileipiä jollekin tällaiselle levähdyspaikalle ja katsella samalla kaunista suomalaista järvimaisemaa. Enää en haaveile moisesta.

Levähdyspaikkojen ympäristö on nimittäin suoraan Suttalasta. Asfaltin reunuksilla pyörii kasapäin roskaa, joista pissapaperit ovat kevyimmästä päästä.

Kaamein löytö löytyi kerran jostain Etelä-Savosta, jossa paikalle osuneet Suttaset eivät olleet tyytyneet vain levittelemään roskaa ympäriinsä. Jopa paikalle tuotu puusee oli kaadettu ja tahrittu yltä päältä ulosteella. Viereisen koivun alla olivat pöytä ja penkit, joissa matkailijoiden kai odotettiin nauttivan eväitään.

Asiaa ei tee helpommaksi se, että levähdyspaikoilta ei yleensä löydy vessoja eikä edes roskiksia. Ne poistettiin muutama vuosi sitten, kun kunnat huomasivat, että yleiset jätesäiliöt täyttyivät nopeasti kalliita jätemaksuja välttelevien mökkiläisten roskista.

Viime viikonlopun ajoreissulla huomasin kuitenkin ilokseni, että muutamille pysähdyspaikoille roskikset olivat palanneet.

En osaa arvioida, kumpi maksaa enemmän, roskapisteiden tyhjennys vai koko levähdyspaikan ympäristön siivoaminen, mutta yleisen viihtyvyyden kannalta olisi kyllä mukavaa, jos roskiksia löytyisi useammin.

Alkuperäisen Suttasen perheen sottaisuus liittyi todennäköisesti puutteelliseen elämänhallintaan, mutta mikä saa tavalliset tallaajat sotkemaan? Onko kyse siitä, että yhteisestä omaisuudesta ei Suomessa välitetä?

Teiden yksityistämisestä on Suomessa jo puhuttu. Auttaisiko puomi ja kolikkoautomaatti pitämään levähdysalueet puhtaana? Vai pitäisikö taas polkaista käyntiin Pidä Suomi siistinä -kampanja, niin kuin joskus kauan sitten 1970-luvulla?

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".