Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Kielipuoli

#Kielipuoli Pentti pakinoi pipareista

Julkaistu fredag 2 december 2016 kl 12.00
Arkipäivän etymologiaa
(5:09 min)
Lapsi kaulitsee piparkakkutaikinaa.
1 av 2
Foto: ANDERS WIKLUND / TT
Pentti Salmenranta. Kuva: Arja Claesson, Sveriges Radio Sisuradio
2 av 2
Pentti Salmenranta. Foto: Arja Claesson, Sveriges Radio Sisuradio

Suomenopettaja/muusikko Pentti Salmenrannalla tuskin mikään menee pipariksi. Vai meneekö tällä kertaa? Kuuntele!

Tulin Norrköpingin radiotalolle tekemään pakinaa enkä tietenkään tapani mukaan tiennyt lainkaan mistä aloittaa. Onhan tässä ollut aikaa suunnitella koko kuukausi, mutta kun tunnuslauseeni nyt vaan sattuu olemaan se kuuluisa:

Älä tee tänään sitä, minkä huomennakin voit jättää tekemättä.

Lause, joka lähisurevieni lupausten (tai uhkausten) mukaan kaiverretaan hautakiveeni, kun se päivä koittaa. 

Tapasin levysepän eli Pirjo Rajalakson heti ovella ja voivoteltuani pääni tyhjyyden tuskaa Pirjo sanoi, että:  

Alota nyt vaikka kahvilla, tossa on piparkakkuja!

Ja siitähän se pakina sitten lähtikin liikkeelle, eli piparkakkujen etymologiasta. 

Etymologia, eli Wikipedian mukaan sanojen alkuperän tutkimus tai sananselitysoppi, on Kielipuolessa monta kertaa esiintynyt käsite, kun kielenhuoltajiltamme kysytään toinen toistaan kiinnostavampia sanojen merkityksiä. Luulisin, että meistä lähes jokainen useinkin miettii, että miksikähän tuokin sana sanotaan noin ja olisikohan tuolla sanalla sellainen tai tuollainen alkuperä.

Sana pipari jakaa kansan kahtia. Useimmiten pipari tarkoittaa juuri piparkakkua, mutta esimerkiksi oma 1900-luvun alkupuolella syntynyt kummitätini, kutsui lähes kaikkia makeita keksejä ja pikkuleipiä pipareiksi.

Sana on joka tapauksessa saanut alkunsa mainitusta piparkakusta, joka puolestaan on laina ruotsin sanasta pepparkaka. Miksi ei suomeksi pippurikakku? Vai onko sana pippuri edes ollut suomeksi aina pippuri? Ja miksi puhutaan pippurista keksissä, jossa sitä ei edes ole? Piparkakun leivontaan kun käytetään aika montaa eri maustetta, kardemummaa, neilikkaa, kanelia ja inkivääriä, mutta ei pippuria! 

Nyt kun täällä radiotalolla puhuimme piparkakuista, oli tietenkin päällimmäisenä ruotsalaiskolleegat, joille suomalainen piparkakku aiheuttaa tiettyä hilpeyttä. Tuo yhden p-kirjaimen ääntäminen keskellä lausetta kun ei ole niin helppoa, vaan sanasta tulee väkisinkin pippar-kaka. Ja sitten hihitetään.

Ja kyllähän suomen alatyylisessä kielen käytössäkin sanalle pipari löytyy toinen merkitys, eli naisen se. Mutta jos nyt kuitenkin pysyttelisimme leipomisessa, sillä tämähän on perheohjelma…

Lyhyen googlauksen jälkeen käy ilmi, että piparkakuissa on todellakin ollut pippuria joskus ammoisina aikoina, mutta eri lähteet kertovat hyvin erilaisia tarinoita piparkakun synnystä. Jos vertaa esimerkiksi vain ruotsalaista ja suomalaista Wikipediaa, löytyy täysin eri tiedot, joita en aio tässä siteerata, kun en tiedä kumpi on oikeassa. Vai onko kumpikaan? 

Mutta juuri tämä tekee arkipäivän etymologiasta mielenkiintoista! Ajatella, että jos… tai toisaalta jos sittenkin…

Olen aiemmissa pakinoissani käyttänyt sanontaa opettaessaan oppii arkipäiväni koulutyöstä. Mutta usein näissä etymologisissa kysymyksissä voi pikemminkin sanoa, että opettaessaan jää seisomaan haavi auki. Aivan uskomatonta, kuinka älykkäitä kysymyksiä oppilailta saattaa esiin pulpahtaakin! 

Muutama viikko sitten opetin yläasteella ryhmää, johon kuului niin vasta-alkajia kuin suomea taitaviakin. Kävin erään vasta-alkajan kanssa läpi värejä, samalla kun vieressä istuva poika teki omia tehtäviään. Kun tulimme väriin harmaa, kysyy yhtäkkiä vierustoveri:

Tuli mieleen sana harmi. Harmaa ja harmi, onks ne samasta sanasta lähtösin?

Ja mitähän tuohon voisi muuta vastata kuin, että:

Ööh… tota noin... Eihän harmaa sinänsä mikään ilon väri ole että vaikean pistit! Saattaa hyvinkin olla!

Ja eräällä toisella tunnilla jokin aika sitten puhuttiin auringosta, johon eräs tyttö kysyi:

Aurinko kuulostaa samalta kuin aura. Onks niissä jotain yhteistä?

Tyttö ei siis tarkoittanut lumiauraa eikä äestysvälinettä, vaan meitä ympäröivää energiakenttää. Ja mikäs sen alkuperäisempää ja kaiken kattavaa energiaa olisi kuin aurinko? Näihin kysymyksiin en ole hakemalla haettuanikaan löytänyt vastauksia, mistä olen tavallani aika iloinen. Jotenkin vain tuntuu lohduttavalta, ettei kaikkeen voikaan löytyä vastauksia, mutta asioiden ja sanojen alkuperän pohtiminen tuo väriä ja energiaa arkipäivään. Jos kaikkeen löytyisi vastaus, niin mitäs me sitten miettisimme?

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".