Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/

Uppsalalainen Elsa hoiti miestään vuosikymmenen yksin: tukena diakoni, pappi ja parkkikortti

Julkaistu fredag 16 december 2016 kl 16.00
"Huomasin sairauden, kun hän ei osannut enää kiinnittää ruuvia"
(9:13 min)
handikapparkering
1 av 2
Foto: Johan Nilsson/TT
Elsa Tiittanen
2 av 2
Elsa Tiittanen oli miehensä omaishoitaja lähes vuosikymmenen ajan. Foto: Pirjo Hamilton, SR Sisuradio

Uppsalalainen Elsa Tiittanen hoiti muistisairasta miestään lähes vuosikymmenen yksin kotona. Apua ja tukea hän sai Uppsalan suomenkielisen seurakunnan diakonilta ja papilta.

Elsa Tiittasen miehen Alvin muisti alkoi horjua vuonna 1993.

– Pieniä merkkejä alkoi näkyä arjessa. Hän saattoi ostaa ranskanleipää ja voita joka päivä kaupasta. Hän ei osannut ruuvata pientä hyllyä seinälle, vaikka oli ammatiltaan puuseppä.

Vuosien saatossa muistisairaus eteni ja Elsan mies luopui oma-aloitteisesti autolla ajamisesta. Hän ei enää löytänyt kotiin.

Autolla liikkuminen kuitenkin helpotti muistisairaan ahdistusta. Ahdistus tuli usein aamuyöstä.

Silloin piti lähteä rattiin. Elsa ajoi ja mies istui vieressä.

Ajelimme pitkin Uppsalan lähiöitä ja Upplannin pohjoisia kyliä aamuöisin, ja se rauhoitti häntä.

"Mieheni vastasi kaikki kysymyksiin JOO"

Lopulta tultiin kuitenkin tilanteeseen, ettei Elsa voinut jättää enää miestään yksin kotiin. Avun ja hoitopaikan saaminen ei ollut kuitenkaan helppoa.

– Mieheni osasi hyvin ruotsia ennen kuin sairastui. Kun vanhustenhoidon selvittäjät haastattelivat häntä, he pitivät häntä hyvin sosiaalisena, sillä hän vastasi myönteisesti kaikkiin kysymyksiin. Hän terästäytyi hetkeksi ja harhautti näin kyselijät.

Suomalainen diakoni ja pappi ainoa tuki

Elsa Tiittanen sinnitteli lähes vuosikymmenen yksin muistisairaan miehensä kanssa kotona. Suomenkielisen seurakuntaryhmän diakoni ja pappi tuurasivat joskus muutaman tunnin, niin että Elsa pääsi hoitamaan asioitaan kaupungille.

Monien hoitopaikkayritysten jälkeen Alville löytyi lopulta turvallinen hoitopaikka, mistä hän ei päässyt karkailemaan.

Viimeiset viisi elinvuottaan Alvi vietti ruotsinkielisessä Ebbagårdenissa.

Raskasta aikaa myös taloudellisesti

– Olisin tarvinnut tietoa ja tukea mieheni sairastuessa. Taloudellisestikin se oli raskasta. Maksoin sekä asuntoni vuokran että hoitokodin kustannukset. Olimme molemmat eläkeläisiä, enkä saanut mitään hoitotukea, Elsa kertoo.

Vammaisparkkikortti ja kuljetustuki olivat ainoa apu lähes vuosikymmenen ajan.

Alvi Tiittanen sairasti pitkään muistisairautta ja kuoli vuonna 2009.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".