Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Katri Nisulan kolumni

Suomessa kasvaa paljasnilkkainen mutta puhelias uusi sukupolvi

Julkaistu torsdag 12 januari kl 10.45
" Suomessa on kasvamassa sukupolvi, joka ei enää ujostele ja häpeä itseään"
(3:00 min)
Nuoria tyttöjä konsertissa eturivissä kännyköitä kädessään mukanalaulaen.
Katri Nisula toteaa, että nuoriso pukeutuu edelleen hämmentävästi, mutta kommunikoi vanhempia sukupolvia paremmin. Foto: Terje Bendiksby/TT

Suomen kirjeenvaihtajamme Katri Nisula ihmettelee tällä kertaa nuorison muuttuneita tapoja.

Löysin kerran ruotsalaisen pyykkituvan ilmoitustaululta pienen lappusen, jossa kerrottiin ihmisen tulleen vanhaksi, kun hän alkaa pestä tiskirättejä.

Vielä varmempi merkki vanhuudesta ja lähestyvästä kuolemasta on se, kun alkaa kauhistella nuorison pukeutumista. Myönnän syyllistyneeni molempiin.

Tänä vuonna olen taivastellut suomalaisnuorison talvimuotia. Reikäiset farkut eivät minua järkytä, mutta paljaat nilkat kyllä. Olen tullut siihen tulokseen, että alle kaksikymmentävuotiailla täytyy olla erilainen lämmönsäätelykyky kuin meillä yli neljänkymmenen vuoden kypsään ikään ehtineillä.

Miten muuten olisi selitettävissä se, että 25 asteen pakkasella ei laiteta jalkaan sukkia eikä edes paksupohjaisia kenkiä, vaan lipsutellaan nilkat paljaina ohutpohjaisissa lenkkareissa.

Ehkä nuorison termostaattisysteemi muistuttaa enemmän matelijoiden kuin nisäkkäiden lämmönsäätelyjärjestelmää. Tiedätte varmaan, että käärmeiden ja muiden liskojen lämpötila määräytyy ympäristön mukaan. Kesällä ne ovat vaarassa kiehua ja talvella taas painuvat horrokseen. Ehkäpä suomalaisten nuorten nilkat eivät tunne vilua, koska ne horrostavat.

Tästä teoriasta todistaa myös oma käyttäytymiseni alle 20-vuotiaana. Silloin en suostunut laittamaan pipoa päähäni edes 35 asteen pakkasella enkä edes silloin, jos jouduin juoksemaan kouluun suoraan suihkusta pää märkänä.

Olen varma, että aivoni olivat horroksessa, muutenhan olisin jäätynyt hengiltä. Myös kahdeksankymppinen äitini on kertonut vastaavasta käytöksestä, joten ilmiön täytyy olla ikivanha. 1950-luvulla aikuisten ja nuorten välinen raja vedettiin nailoneiden ja villasukkien väliin.

Nuoriso on siis tällä Suomessa pukeutumisen suhteen entisellään, mutta muu käytös näyttää olevan muuttumassa. Suomen kielen professori Marja-Liisa Sorjonen väitti nimittäin tällä viikolla Helsingin Sanomissa, että suomalaiset ovat vähitellen oppimassa small talkia. Siis sitä kevyttä jutustelua, jossa ruotsalaiset ja ennen muuta amerikkalaiset ovat taitavia, mutta jota kukaan itseään kunnioittava suomalainen ei ole tähän saakka harrastanut.

Uusi sukupolvi harrastaa. Professori Sorjosen mukaan nykyajan nuoret opiskelijat uskaltavat antaa toisilleen ystävällistä palautetta ja ottaa sitä vastaan. He lähtevät kehittelemään muiden ajatuksia ja uskaltavat kysyä myös silloin, kun kysymys ei ole nobelistitasoa. Jos tämä kehitys jatkuu, niin - herra paratkoon - kuka enää tunnistaa Suomea kahdenkymmenen vuoden päästä?

Ja miten käy meille muinaismuistoille, jotka osaamme ilmaista itseämme vain murahtelemalla ja silmiä muljauttelemalla.

Joka tapauksessa, vaviskaa siellä Ruotsissa. Suomessa on kasvamassa aivan uudenlainen puhelias ja kommunikoiva sukupolvi, joka ei enää ujostele ja häpeä itseään. He ovat tulossa. Siis siinä tapauksessa, etteivät sitä ennen palelluta itseään hengiltä.

 

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".