Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Ajan hermolla heti aamusta alkaen - tutussa ja turvallisessa seurassa./Här hör du Sisudagen som startar...
Katrin kolumni 4.5.20012

Matkalla pohjoiseen

Julkaistu fredag 4 maj 2012 kl 06.00
Katri Nisulan kolumni 4.5.2012
(2:55 min)

Viikon kolumnistimme Katri Nisula on tällä kertaa matkalla kaukana pohjoisessa. Hän miettii, miten käy syrjäseutujen, kun luonto tuhoutuu eikä työpaikkojakaan ei ole.

Rujona esimerkkinä on Talvivaaran kaivos Kainuussa.

Olen tämän viikon ollut reissussa. Puksuttelin ensin junalla Helsingistä Ouluun ja sieltä Kajaaniin ja sitten autokyydillä Nurmeksen kautta Joensuuhun. Ruuhka-Suomen ulkopuolella matkailu on ollut pohjoisen kasvatille yhtä juhlaa, paluuta lapsuuden maisemiin.

Aivan kuten silloin ennen kevätillat ovat tuntuneet jatkuvan loputtomiin. Yhtä matkaa kanssani pohjoiseen ovat kulkeneet myös muuttolinnut. Pesimäpuuhiin valmistautuvia lintuja lukuunottamatta kenelläkään ei tunnu olevan kiire. Kauppojen kassoilla, pankeissa ja kirjastoissa kaikilla näyttää olevan aikaa vaihtaa pari - ja yleensä useampikin - sana kuulumisia.

Ja miksei olisi. Olenhan saapunut keskelle autioituvaa Suomea. Täällä pohjoisen lakeuksilla ja vaarojen kätköissä aktiivisin väestö on jo lähtenyt etelään. Iso osa jäljelle jääneistä ei kuulu työtä tekevien joukkoon. He ovat joko liian vanhoja tai sitten työttömiä. Esimerkiksi Kainuun työttömyysprosentti oli maaliskuussa 12,4 prosenttia. Liki viidennes maakunnan asukkaista on yli 65-vuotiaita.

Väestön vanheneminen ja syrjäseutujen tyhjentyminen on ongelma myös valtiovallalle. Miten turvataan palvelut niille, jotka jäävät jäljelle? Hallitus etsii ratkaisua kuntien yhdistämisestä. Mikäli se saa tahtonsa läpi, Suomen kartalta ei enää piakkoin löydy sellaisia paikkakuntia kuin Valtimo tai Muhos tai Sotkamo.

Hanke herättää paikallisissa epäilyksiä - eikä syyttä. Kuntakeskusten häviämisen myötä pelätään myös palvelujen karkaavan yhä kauemmaksi. Kuvio on vanha tuttu, ensin lakkaa kyläkoulu, sitten suljetaan kauppa ja kun vielä julkinen liikenne lakkaa, on vanhustenkin pakko muuttaa taajamiin.

Siksi yksi ilouutinen on ollut uuden suuren kaivoksen avaaminen Kainuuseen. Talvivaaran nikkelikaivoksen - Euroopan suurimman- on luvattu tuovan maakuntaan satoja, jopa tuhansia työpaikkoja. Ja sehän taas tietää veronmaksajia, veromarkkoja ja sitä kautta palvelujen ja elinmahdollisuuksien säilymistä.

Siksi sitäkin ikävämpää on ollut lukea viimeaikaisia uutisia Talvivaarasta. Kaivattu maakunnan pelastaja onkin osoittautunut ympäristönpilaajaksi, joka sotkee vedet ja pilaa ilman. Vieläkin ikävämmältä on tuntunut kaivoksen johdon suhtautuminen asiaan. Vasta nyt kun viranomaisetkin ovat vihdoin heränneet tutkimaan asiaa - kesämökkiläiset ovat valittaneet jo kauan - on kaivoksen johto ryhtynyt toimiin. Nyt luvataan mittavia ympäristötoimenpiteitä ja jopa paikallisiin asukkaisiin on avattu keskusteluyhteys. Kainuulaisille luonto on ollut yksi suurista arvoista, täällä jaksetaan muistuttaa etelän variksille, missä siniset vaarat sijaitsevat. Jo vuosia Kainuuta on yritetty nostaa matkailumaakunnaksi Lapin rinnalle. Miten näiden suunnitelmien käy, jos kaivosta ei saada kuriin. Jääkö jäljelle runneltu luonto, jonne ei edes lapsuuden kaiho saa palaamaan?

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".