Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/

Virsi 297 Maa on niin kaunis

Julkaistu måndag 25 december 2006 kl 12.31

Maa on niin kaunis virren sävelmä on sleesialainen kansanlaulu, joka on merkitty muistiin Wroclawissa, nykyisen Puolan alueella.  Sävelmässä on aineksia, joita voidaan pitää keskiaikaisina, mutta se lienee kuitenkin peräisin 1500-luvulta. Virsi on yksi eniten laulettuja virsiämme, vaikka se ei päässyt suomalaiseen virsikirjaan ennen 1980-lukua. Sen vanhin suomennos on vuodelta 1903, sitä on vuosien varrella muokattu jonkin verran ja siitä on esiintynyt hieman toisistaan erilaisia versioita eri kirkkojen virsikirjoissa. Virsi on Suomessa, Tanskassa ja Norjassa jouluvirsi, mutta Ruotsissa se on virsikirjan osastossa Pyhiinvaellus.

 Pyhiinvaeltajien virsikö?

Maa on niin kaunis virren sävelmän vanhin painettu lähde on vuodelta 1842, ja se ilmestyi kokoelmassa nimellä Schesische Volksliede. Jostain syystä siihen on liitetty käsitys, että kyseessä olisi keskiaikainen pyhiinvaeltajien käyttämä sävelmä. Tämän otti todesta muun muassa unkarilainen säveltäjä Franz Liszt, jonka oratoriossa Pyhän Elisabetin legenda tämä tuttu sävelmä kaikuu 1200-luvun ristiretkeläisten marssina.

Samaisen käsityksen kertoi tanskalainen pappi Fenger, kun hän pyysi ystäväänsä Bernhard. S. Ingemannia sepittämään sävelmään uudet sanat. Näin syntyi virsi Maa on niin kaunis, laulu ”sielujen toiviotiestä”, sukupolvesta toiseen jatkuvasta vaelluksesta kohti taivasta.

Kansanlaulusta rauhan toivomukseksi
Fanger oli nähnyt eräässä saksalaisessa lähetyslehdessä saksalaisen kansanlaulun Schönster, Herr Jesu, Herrscher alle Enden. Hän mieltyi sävelmään ja pyysi Ingemannia kirjoittamaan sävelmään uudet sanat, ja se ilmestyi 1850. Saksankielinen virsi on painettu ensimmäisen kerran vuonna 1677. Se oli alkuaan katolinen virsi, jota on saatettu käyttää Kristuksen pyhän ruumiin juhlapäivänä. Saksankielisessä tekstissä on säkeistö, jossa lauletaan ”Kaunis on niitty, kaunis on myös metsä kauniin kevään aikana. Kauniimmin loistaa, puhtaampana loistaa hän, joka voi antaa rauhan sielulle”. Virsi on Saksan luterilaisten kirkkojen virsikirjassa, Evangelisches Gesangbuch.

Suomessa jouluvirsi

Maa on niin kaunis laulun kirjoittaja Bernhard Sverin Ingemann oli Sorön akatemian (kansanopiston) lehtori ja kirjailija. Ingemann kirjoitti virttä Tanskan ja Saksan välisen sodan päättymisen jälkeen. Vaikka rauha oli jo solmittu, Schleswigissä oli vielä rauhatonta. Liekö se syynä siihen, että virren kolmas säkeistö päättyy rauhan toivomukseen, jouluyön enkellaulun sanoin. Virsi on Suomessa, Tanskassa ja Norjassa jouluvirsi, mutta Ruotsissa se on virsikirjan osastossa Pyhiinvaellus.  

Mikä on sielujen toiviotie?

Virren ensimmäisen säkeistön sanojen ”sielujen toiviotie” merkityksestä on aika ajoin virinnyt keskustelua. Joidenkin mielestä se vahvistaa käsitystä siitä, että koko ihmiskunta kulkee paratiisia kohti, mutta kaikkien pelastuksesta virressä ei kuitenkaan puhuta. Kyseessä ovat Jumalaan uskovat, seurakunta, joka kulkee kohti iäisyyttä. ”Miespolvet vaihtuvat vuorollaan”, syntyvät ja kuolevat, mutta pyhiinvaeltajien laulu ei katkea. Sitä siivittää ihmisten toivo. Laulua siivittää taivastoivo ja laulu antaa vaeltajille rohkeutta. Puhe sielujen toiviotiestä ja sielujen laulusta saattaa vaikuttaa jotenkin haaveelliselta. Vasta virren lopussa selviää, mikä on se laulu, joka vie kohti taivasta. Se on enkelien kiitosvirsi jouluyönä. Siitä Maa on niin kaunis saa hengellisen sisältönsä ja sen vuoksi siitä on tullut nimenomaan joululaulu. Laulun kolmas säkeistö liittyy jouluevankeliumiin, voidaan sanoa, että pyhiinvaeltajien laulu sai alkunsa sieltä.

Ruotsissa kesävirsi

Pyhiinvaellukset ovat omana aikanamme kokeneet renessanssin. Siksi tällä virrellä ja sen pyhiinvaellus-motiivilla on voimakkaat liittymät omaan aikaammekin. Virsi ei ole vain jouluvirsi, pyhiinvaellusvirsi tai hautajaisvirsi, se on myös Jumalan suurien luomistekojen, luonnon ylistystä ja siksi se on suosittu yhteislaulu kauniina kesäiltana luonnon keskellä.

Uusi aika, uudet sanat

Virsi on yksi eniten laulettuja virsiämme, vaikka se ei päässyt suomalaiseen virsikirjaan ennen 1980-lukua. Sen vanhin suomennos on vuodelta 1903, sitä on vuosien varrella muokattu jonkin verran ja siitä on esiintynyt hieman toisistaan erilaisia versioita eri kirkkojen virsikirjoissa.

Suomen virsikirjatyöskentelyssä virrestä esitettiin uutta, kielellisesti varovasti korjattua tekstiä, mutta teksti jäi ennalleen. Ruotsin kirkon virsikirjaan tekstiä on kuitenkin muokattu varovasti, jotta jo lähes 100 vuotta vanha suomennos olisi kielellisesti hyvä ja välittäisi alkutekstin sanoman tarkasti. Siten vanhoissa suomennoksissa olevat sanalyhenteet on poistettu. Toisen säkeistön ”miespolvet vaipuvat unholaan“ muutettiin Suomen virsikirjaehdotuksen tapaan muotoon ”miespolvet vaihtuvat vuorollaan”. Menneet sukupolvet eivät vaivu unohduksiin, vaikka sukupolvet vaihtuvat, toiviolaulu jatkaa kulkuaan ”kirkkaana”, ei ”kirkasna”. Kolmannen säkeistön ”sieluhun” vanhentunut muoto on muuttunut muotoon ”sielusta sieluun sen kaiku soi”.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".