Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på http://kundo.se/org/sverigesradio/
Ditt trespråkiga program med Ida Brännström. Vi pratar meänkieli, finska och svenska.

Mekong-joella

Julkaistu måndag 30 juli 2007 kl 11.16

Tiesinhän minä sen. Mekong-joki tekee ihmisen onnelliseksi. Tulin tänne saadakseni istua jokilaivassa. Olen aina luullut että minusta tulee heti paljon viisaampi kunhan vaan pääsen jokilaivaan. Lapsuuteni maisemassa ei ollut joen jokea ja ei varsinkaan Mekong jokea.

Nyt olen täällä ja istun kovalla penkillä ja ihanaa -vastaatulevasta veneestä vilkuttaa isä ja lapsi. Mekongjoen laivat ovat pitkiä, aika kapeita ja niissä on katto mutta ei ikkunalaseja vaan ne ovat suureksi osaksi sivuilta auki.

Tässä matkateossa on tyyliä.

Mekongin vesi on ruskeaa. Se on jo kiemurrellut pitkä pätkät Kiinan puolella. Vain paikalliset lapset räpläävät ja uivat joessa ja kalaakin tulee vähemmän kuin ennen. Näin on Tui valistanut meitä joen yli tulleita.

Mekongin rannat ovat vihreät.

Ja minä yritän kirjoittaa Mekong- joen laulun brechtiläiseen tyyliin. Se jotenkin sopisi tänne.

Mekongin laulu

Ruskeana virtaa suuri Mekong

Vihreät vuoret reunoillaan

Auringon paahteessa

hiekkasaaressa

mies vetää purjeen varjokseen

Ruskeana virtaa suuri Mekong.

Rajalla Thain ja Laon maan.

Hymyilee munkki ujon hymyn.

Laiva hiekkaan rantautuu.

Jokirannan kylässä ahkerat kädet

kirjovat huivin silkkisen.

Ruskeana virtaa suuri Mekong

Banaani kasvaa vuodessa puuksi

Rajalla Thain ja Laon maan.

Ei siitä nyt ihan Brechtiä tullut, mutta eipähän tarvitse enää sitä laulua miettiä.

Rajalla Thain ja Laon maan.

Päivän suuri tapahtuma jokilaivalla. Pieni, musta koiranpentu, jonka olemassa olosta en ole tiennyt mitään, ilmestyy ei mistään. Turistit sanovat oih, oih oih miten söpö. Sitten pentu kakkii japaninlaisen naisen jalkatilaan penkkien välissä ja me matkamiehet alamme tirskua.

Sitten koira taas katoaa, uudelleen ilmestymättä ja lika siivotaan pois.

Eli veni, vidi ja latrin.

Suosittelen jokimatkailua kaikille joilla on stressi.

Ihanaa kun ei tapahtu mitään ja silti ei ole yhtään tylsää.

Onneksi emme ole vielä perillä.

Hienolla Lao-rouvalla on tosipitkät ja hienosti maalatut varpaan kynnet. En osaa olla tuijottamatta niitä.

Jokimatkalle hän pannut päälleen kauniin, silitetyn silkkipaidan, jossa on prodyyria reunassa.

Tukka kiiltää mustana ja kultainen rannerengas hohtaa auringossa. Hän kaivaa välillä tukkapinnillä korvaansa ja osaa tehdä senkin rauhallisen arvokkaasti.

Sitten hän ”neuvoo” nuorta paljon köyhemmän näköistä äitiä yksivuotiaan hoidossa mutta nuori äiti on kuin ei olisikaan. Ohoh, päivän toinen vahinko laivan lattialle. Yksivuotiaalla ei ole vaippoja.

Juttelen saksalaisen maailmanmatkaajan kanssa. Hän ylistää siltojen vähyyttä Thaimaan ja Laosin välillä. Monen sadan kilometrin matkalla siltoja on vain kaksi. Hyvä ettei paha pääse Thaimaasta Laosiin kovin montaa kautta. Kysyn, että luuleeko hän että Laosilaiset on samaa mieltä ja ketä varten hän Laosia säästää. Hän ei kuitenkaan suutu. Jokilaivalla kukaan ei tarkoita mitään pahaa. Mies on seinän läpi mennyt ekonomi.

Huokailemme ja nyökyttelemme yhdessä ja hymyilemme melkein kaihomielistä Buddhan hymyä.

Nyt aurinko vierähti vuoren taa.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min Lista".