Kääk!
Katsaus kalenteriin. Jahas, uusi viikko alkaa. Eli nyt on viikko 21... mitähän ensi viikolla tapahKÄÄÄÄÄÄÄÄK!!!! Ei helvetti!!!!! MARATONI ON JO ENSI VIIKOLLA!!!!!
Eihän se voi olla? Vastahan jääkiekon MM-kisat loppuivat! Eikös se ole talvilaji??? Aaaaaaargh!
---
Tässä kohtaa stressihyökkäystä kuulee useasti sarkastisilta ystäviltä hyvin kannustavia lauseita kuten:
Itepähän oot valinnu harrastuksen!
Tai:
Eihän sitä ole pakko juosta!
KYLLÄ MÄÄ TIIÄN!
---
Tämä tuskainen olo nyt vaan kuuluu asiaan. Aivan verrattavissa siihen jos on koulussa tentti tulossa, tai jos töissä pitää saada joku iso diili hommattua kotiin. Tai jos pitää synnyttää lapsi.
---
Pitäis alkaa kostamaan.
---
Joku "ystävä" on menossa synnyttämään lasta. Se vähän jännittää ja mietityttää että mitenköhän käy...
Itepähän oot valinnu harrastuksen!
Ha ha haaa!
Tai jos joku "kaveri" on lukenut läksynsä hyvin ja on menossa kirjoittamaan ratkaisevaa loppukoetta:
Eihän sitä ole pakko kirjoittaa! Itepähän oot valinnu mennä kouluun!
Joo, tämähän vaikuttaa tosi sympaattiselta touhulta, eli back off, jos sulla ei ole mitään kannustavaa sanottavaa!
---
Mutta, kyllä ymmärrän sen, että voi olla raskasta hengailla maratoonarin kanssa aikavälillä "kuukausi ennen maratonia - kuukausi maratonin jälkeen".
Kuukausi ennen maratonia puhutaan vaan siitä miten huonosti on valmistautunut.
Olis pitäny juosta enemmän pitkiä lenkkejä, olis pitäny ja olis pitäny ja kaikki tuntuu nyt vaan niin helvetin paskalta.
Kuukausi maratonin jälkeen on sitten massiivinen analyysi ja jälkipuinti. Sanonpa vaan että lätkäkisojen MM-studioilla olis opittavaa näistä sessioista.
Hyvin meni siihen ja siihen asti, mutta sitten kun se lihava täti ohitti niin oli pakko kiriä ja siinähän se sitten meni maratoni pilalle. Olis pitäny juoda lasillinen vettä siinä 34 kilsan kohdalla ja blaa blaa blaa.
Eli maratoonarin sosiaalinen elämä on enemmän valittamista ja selittämistä enemmän kuin juoksemisesta nauttivaa touhua.
---
Ainakin nyt kun ollaan kriittisessä ajankohdassa "kuukausi ennen - kuukausi jälkeen". Eli selitellä on ainoa asia mitä tässä vaiheessa enää voi tehdä, nyt on jo liian myöhäistä vaikuttaa kuntoon millään tavalla. Nyt pitää nimittäin vaan yrittää pitää paikat kunnossa ja vireessä. Ei enää pitkiä lenkkejä, ei enää keuhkoja tappavia intervalleja. Nyt vaan nytkytellään pari lenkkiä viikossa sitä helvetin 5:40-tempoa jolla alitetaan se halvatun neljän tunnin raja!
---
Ensi kerralle yritän petrata tapojani. Tuskin onnistun. Olis pitäny treenata paljon enemmän sitä petraamista, huomaan.
---
