Johanna Spolander, 39 vuotta, on mennyt perheen jäljissä kariäärissä. Hällä on "Kukkolaforsen turist ja konferens" veljen ja mihensä kans. Miehen hän löysi Tukholmasta ja se oli Martin joka halusi muutta Tornionlaaksoon ko svärföräldrarit halusit. Johanna ja Martin ajattelit koittaa vuen. Vuosi meni ja het jäit paikale.

Paikkoja ja ihmisiä Luulajsta voipii kuula ko kuuntellee Zakarias Lekbergin musikkia. Inspiraatiota teksteihin hän on saanut muutosta Luulajsta Tukholmaan. Juuri nyt hän assuu ja pellaa musikkia pääkaupungissa, mutta ko kysymys tullee muutosta Luulajhaan takasi joskus on selva vastaus jo.

Kevhäälä hänen uusi singeli "mammas nya kille" oli valmis. Hän laulaa lapsen tuntheista äitin uuesta poikaystävästä. Ko äiti pitis olla lapsen oma, eikä kenekhään uuen isän.

Zacke on artistinimi tai oikeasti se ei ole hoksattu juuri sihen, se on ollu se nimi jota kaikki on käytänyt koko elämän. Sitä hoksaa hetin että Zackellä on juuret Norrbottenissa. Dialäktin hän meinaa säästä(behålla). Nyt aikuisena hän tykkää että se tuntuu hyvältä. Joskus nuorena hän aijateli paljon mitä muut aijateli. Nykyaikana hän ei välitä.

Jäsehneet Mystery Train bäntissä tykkävät että musikki on parempaa ko seksi. Se on elämäntapa mikä soppii niile aivan loistavasti, ja net haluavat tulla rokkitähiksi. Mutta jos net jostaki syystä ei tule tähiksi niin net on kuitenki saahneet koulutuksen Uumejassa.
  Tommy Töyrälä ja Johan Anderssonila on molemilla juuret Tornionlaaksossa, ja se on vaikuttanu niitten kiinnostuksheen musikhiin. Uumajassa tornionlaaksonpojat kohtasit kans André Ekströmin, Peter Falkin ja Marcus Sundelinin. Yhessä net pellaavat rokkia, ja toivovat hyvvää tulevaisuutta bändile.

19-vuotihaala Matarenkinpojala Linus Hannedahlila on nyt unelmitten työ. Hään on administratiivinen sihteeri Centteriparttion valtiopäiväkansliassa Tukholmassa.

Mutta tie sinne on ollu kaikkia muuta ko helppoa. Monet hankalat vuet mobbauksen hallussa on muodostanheet Linuksen semmoseksi ko hään tänä päivänä on. Mutta politiikasta tuli Linukselle tärkeätä jo nuoressa iässä. 

Pookkeri merkittee rahhaa ja häpyä Martinille. Tämä on semmosta mitä hän ei kotona Tornionlaaksossa saata peilaila sillä ko ihmisillä on niin selvät mielipitheet- tämä ei ole ko hölynpölyä.

– Ko ihmiset kysyvät mitä mie touhuaan, niin mie pruukaan sanoa ette mie olen työttömännä, hän sannoo. 

Hän kertoo ette monet ihmiset pitävät pookkeria vain puhthaana häviönä.

– Se on suuri ero hobbypelurissa ja peluritten kansa ko mie jollako on tämä työnä.

Martinille pookkeri on antanu aikaa hunteerata tulevaisuutta. Hän saatta nyt tienata rahhaa kashoon tulevaisuutta varten, ette pystyä opiskelheen ja pelit antavat kansa maholisuuen reisata ja kattoa mailmaa.

Martinin oikea nimi on joku muu.

Luulajassa pakolaislapset saavat oppia ruottia jalkapallokentälä. Met saama kohata heitä yhessä joukon harjotuksessa. Se on Gustav Uusihannu ja Arish Nouri Haz jokka on johtajat sille projektile. Arish on itte kerran saanu oppia ruottia, ja tietää mitä se tarkottaa, ja hään tykkää ette jalkapallo on loistava tapa oppia ruottia.

Gustav Uusihannu selittää että jalkapallo on ehottomasti suosituin urheilu. Mutta hään sannoo kans ette pojitten elämässä Luulajassa on monta muutaki tärkeäta ossaa.

Kroppa on urheilian tärkein työkampe. Traasusella polvela ei pysty pellaahmaan jalkapalloa. Siksi IFK Luulajan laakikapteeni Carl-Johan Norrbin sai ottaa paysin.

– Nyt mie alan olheen eheä taas, hän sannoo.

Laakikaverit IFK Luulajassa on saahneet pelata jalkapalloa sillä aikaa ko se nuori mies jollako oon net jäänsiniset silmät oon aivan saanu kattoa.

– Alusta se oli hankaliin. Jalkopallo on mulle paljon muutaki ko aivan jalkapalloa, se on kans tärkeä sosiaali osa, sannoo Carl-Johan Norrbin, jonka kaikin tuntevat nimeltä Kalle Norrbin.

Joka päivä, monta sattaa ihmistä lukkee Malin Bollerupin arkipäiväistä. Viikossa ylheensä nuin 3000 lukiaa klikkaa hänen sivule. Malin Bollerup assuu perheen kansa Piitimessä. Hään on pikkulapsenäiti ja iso bloggari Norrbottenissa. Varsin ko Malin aukassee oven hänen kothiin niin se kanto-tietokone näkkyy köökissä, ja se on selvää ette sillä tietokonheela on merkittävä rolli hänen elämässä. Malin uskaltaa olla ittensä blogissa, ja se on luultavasti se mikä saapii ihmiset kiinostumhaan hänen arkipäivästä.

– Mie tarjoaan itteä ja kirjotan aika monesta eristä aiheesta, hään sannoo.

Se oli ko Malin oli raskhaana toisen lapsen kansa, ko hään ootti tyärtä Nellyä, ko bloggaus tuli vauhthiin. Mutta bloggamisen alusta hään ei koskhaan uskonu ette niin moni olis innostunnu hänen arkielämästä. Se teknolookinen kehityks tekkee ette se ei ole niin kompliseerattua ette kirjottaa kätevästi ja panna net sisäle sivule. Ylheensä hään kirjottaa neljä inläggiä päivässä.

– Mie saan selostaa asioista, kirjottamisen kautta, se on minun vetovoima.

Niitä on monta bloggaria jokka elävät ekonomisesti heän bloggaamisella. Malin ei tehe sitä. Mutta hällä on semmonen uni, ette hään sais kirjottaa mistä hään halvaa, koska hään halvaa ja millä laila hään halvaa.

– Mutta semmosen kansa sitä ei lykästy ennen ko sitä leikkautaa isomaksi tissit, mennee alle painossa ette sitä painaa vain 35 kiloa ja kirjottaa asiosta jokka pruvuseeraavat paljon.

Ja semmosta Malin Bollerup ei tule tekheen.

Tommy Mörtberg kilpailee kanuttislaalommissa, ja hän halvaa voittaa

OS-kullan Riossa 2016. Tommy on Matarengistä kotosin, mutta assuu nyt

Nottinghamissa, Englantissa, ja tekkee lujhaan töitä ette voittaa Olymppiakilpailun.

– Kyllä se on maholista, aivan varhmaan, hän sannoo.

Onkos se merkiny mithään sinun kariäärile ette sie olet Tornionlaaksosta?

– Kuiva Gränspaddlare/Kuiva Rajamelojat on net jokka sait minun alkamhaan sportin kans. Net koulutit minun sisälle sportin mailhmaan.

Linda Ylivainion kasuvet on tunnetut Norrbottenissa. Hän on jyristi ja on tehny monta eri työtä. Juuri nyt hän on töissä Tukholmassa. Linda on ko Centerpartiin partileetarin Annie Löfin, oikea käsi.

– Mie niinku omistan hänen kalenterin, Linda sannoo ja nauraa.

Peter Stock oon Kaihnuun bandyn ”pappa” niin hään kuitenki valittee nähhä oman rollin. Laaki on päässy elittisarhjaan, ja se tarkottaa tietenki paljon kovvaa työtä.

– Meilä oon aika pitkät päivät, ensinä työ ja sitten illoila trääninki ja pitkät matsireisut, Peter Stock sannoo.

Nuorena Markus Larsson ei uskonu ette kirjottamisella mennee tienata rahhaa. Jo aika nuorena hään alko näkheen ette niitä oon fiiniä töitö ja koloja ja Kiruna alko tunthuun liian pieneltä. Markus meinasi ensinä opiskella opettajaksi. Hään oli aina kirjottannu paljon mutta se ei tuntunu oikealta työltä.