Suurtorin kuninkaallisen joulumarkkinat
Suurtorilla Tukholman vanhassa kaupungissa on käyty kauppaa keskiajalta lähtien. Joka vuosi vanha markkinaperinne herää henkiin 36 päivän ajaksi. Suurtorilla seisoo riveittäin punamullan värisiä myyntikojuja, joissa myydään ruotsalaista käsityötä, ruokaa, juomaa, arpoja ja monenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista tavaraa.
Jo vuonna 1523 Kustaa Vaasa antoi määräyksen, että torilla saa myydä ainoastaan ruotsalaisten valmistamia tuotteita. Täten hän pystyi kontrolloimaan rahavirtoja. Kruunun viranomaiset perivät saatavansa kauppamiehiltä ja käsityöläisiltä. Tämä komento jatkui suurtorin markkinoilla aina Kustaa III:n aikaan asti, jolloin sekä hallinto että kaupunkikuva koki suuren muutoksen aikaa. Joulumarkkinat siirrettiin Pörssitalon rakennuksen tieltä Suurtorilta linnanpihalle. 1700-luvulla kaupankäynti oli niin vilkasta, että myyntikojuja pystytettiin Kuninkaanlinnan mäelle, ja lopulta markkinat oli siirretty Skeppsbrolle asti. Vuonna 1837 markkinat palautettiin takaisin Suutorille.
Käsityöläisten kulta-aikaan torilla esittelivät tuotteitaan peltisepät, kirjansitojat ja harjan- ja korinpunojat, hatun- ja kammantekijät, soittimien rakentajat, kuparisepät, sorvarit, tinanvalajat ja monet muut ammatinharjoittajat, jotka sitten aikaa myöten menettivät elinkeinonsa teollistumisen myötä. Heidän taitojaan ei enää kaivattu, kun kaikenlaisia tarvikkeita voi ostaa valmiina tuotteina tavarataloista.
Torilla myytiin sen sijaan ulkomaista rihkamaa, joka kävi huonommin ja huonommin kaupaksi. Markkinoilla liikuskeli tappelupukareita ja kaikenlaisia kelmejä siinä määrin, ettei niiden arvostusta pystynyt palauttamaan edes kuningas Oskari II, joka poikkesi väliin torilla lahjoittamassa hopealantteja köyhille lapsille. Ylikäskunhaltijavirasto katsoi lopulta parhaaksi lopettaa markkinat vuonna 1907.
Mutta se ei kuitenkaan ehtinyt edes merkitä lopun alkua. Tukholmalaisten kulttuurperinteitä vaalimaan vuonna 1914 perustettu Tukholman Kilta, Stockholms-Gillet päätti elvyttää ne uudelleen, ja vuodesta 1915 joulumarkkinakojuja on pystytetty torille keskeyksettä joka vuosi. Kilta valvoo tuotteiden laatua.
Torilla on myyty samoja tavaroita vuosikymmenet, ja uusia myyntilupia joutuu odottamaan pitkään. Myös asiakkaat palaavat usein takaisin, monihaaraisia valettuja kynttilöitä myyvältä tiskiltä on käyty kauppaa 25 vuotta. Sinne tullaan valmiiksi kirjoitettujen ostoslistojen kanssa.
Torin laidalla on myyty makkaroita, savustettuja kaloja ja kinkkua niin kauan kuin muistan. Keskikäytävän laidassa sensijaan voi nyt toista vuotta maistella öölantilaisia alkoholijuomilla maustettuja juustoja ja marmeladia. Siinä vieressä istuu täti-ihminen joka on myynyt arpoja torilla jo 35 vuotta, nyt niitä saa kymmenellä kruunulla viisi. Voittoja on koju täynnä, mutta koskaan en ole mitään voittanut, tänäkin vuonna kaikissa kymmenessä luki karusti: Ingen vinst.
Muistelin arvanmyyjän kanssa entisaikoja, poissa ovat ne puhallettavat paperitrumpetit, joiden korvia viiltävä ääni sai minut muutamaksi vuodeksi välttämään Suurtorin seutuja joulukuussa.
Niitä kuulemma kauppasi keskellä toria seisova joulupukki. Arvanmyyjän mielestä markkinat ovat nykyään arkisin liian hiljaiset, aika voi tulla pitkäksi. Viikonloppuisin on vilskettä ruuhkaksi asti.
Torille päässeiden on sitouduttava pitämään kauppaa käynnissä 36 päivää yhteen menoon kello yhdestätoista kuuteen. Kalliimpia ja suosituimpia artikkeleita myyvät voivat pitää palkattua henkilökuntaa, mutta esimerkiksi saamekäsityötä myyvä pariskunta tulee Kiirunasta asti 12 vuoden ajan ja on torilla joka päivä.
Keramiikkaa, hattuja, lapasia, nahkatuotteita, joulukoristeita, makkaraa, kahvia, glögiä ja sokerivanua ja paljon muuta saa Suurtorin joulumarkkinoilta. Turistit ovat myös löytäneet sinne, Suomenlaivoilta tullaan aamulla opastetulla kierroksella, ja moni tulee iltapäivällä uudestaan tekemään kauppoja kaikessa rauhassa. Monissa myyntikojuisa voi maksaa eurolla tai luottokortilla.
Tukholman Killan markkinoista saama ylijäämä käytetään erilaisten stipendien ja avustusten maksuun. Esimerkiksi Carl Larssonin muistokilpi Prästgatanilla ja Köpmannagatanin valaistus ovat Killan rahoittamia. Viime vuosien ajan Suurtori on saanut kilpailijan Kungsträdgårdenille, ja kuninkaallisia tavaroita myydään nykyään vuodet läpeensä linnan kupeessa olevassa erityisliikkeessä. Mutta missään muualla ei voi puhua 500 vuotisesta perinteestä.
