Oppikirjojen kirjoittajat kaipaavat valtiolta tarkempia ohjeita
Vastuu koulujen oppikirjojen sisällöstä on jäänyt lähes kokonaan niiden kirjoittajille valtion lakkautettua oppikirjavalvontansa 90-luvulla. Sisuradion haastattelemat koulukirjojen kirjoittajat tuntevat joutuvansa jättämään tärkeitä asioita pois tai käsittelemään niitä turhan pinnallisesti tilan puutteessa. Ruotsinkielen oppikirjaa kirjoittanut saamelaistaustainen Johannes Marainen toivoo monelle kirjoittajalle valtion ohjeistusta oppikirjojen sisältöön.
Johannes Maraisen kirjoittama kirja saa Taalainmaan lehtorin Antti Ylikiiskilän raportissa Ruotsissa käytettävien ruotsinkirjojen antamasta suomen- ja suomalaisuudenkuvasta ainoana hyväksytyn arvosanan, mikä saattaa johtua kirjoittajan omasta vähemmistötaustasta.
Kouluviraston toimesta koulun oppikirjojen kuvaa etnisyydestä tutkinut professori emeritus Harald Runblom kirjoittaa puolestaan loppuraportissaan että useimmat yhteyskuntaopin ja historian kirjat ovat epäonnistuneet tehtävässään käsitellä kansallisia vähemmistöjä ja kuvailla monikulttuurillista yhteiskuntaa. Monia kansallisia vähemmistöjä kun ei kirjoissa mainita ollenkaan vaikka opetussuunnitelma niin vaatii.
Kouluvirasto kritisoi useita suosittuja koulukirjoja niiden antamsta kuvasta sukupuolesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntaumuksesta, liikuntarajoitteista ja etnisyydestä. Paljon jää kouluviraston tarkastuksen mukaan kertomatta ja monet asiat käsitellään turhan pinnallisesti.
Mutta yhteiskuntaopin kirjaan saamelaisista kirjoittanut Kaj Hildingson ei Johannes Maraisen tavoin usko valtion ohjaksiin. Opetussuunnitelma antaa Kaj Hildingsonin mielestä ohjeita oppikirjan sisältöön. Hän uskoo että opettaja valitsee hyvän kirjan markkinoilta, mutta sanoo että loppupäässä kirjan sisältöön vaikuttaa lähinnä kirjoittajan omat valinnat.
Kouluviraston toimesta koulun oppikirjojen kuvaa etnisyydestä tutkinut professori emeritus Harald Runblomin mielestä on parempi Kaj Hildingsonin tapaan kuvailla yhtä vähemmistöä perusteellisesti kuin kuvailla kaikkia vähemmistöjä pinnallisesti ilman käsitteiden kyseenalaistamista.
Hän kirjoittaa raportissaan että Kaj Hildingsonin valitsema tekstiä saamelaisista ja hänen tapaa ongelmallistaa vähemmistön ja enemmistön välejä voidaan käyttää yleisemminkin keskusteluun vähemmistöistä ja kehoittaakin muita oppikirjan kirjoittajia samaan.
Historian kirjaa kirjoittanut professori emerita Ann-Sofie Ohlander puolestaan heittää palloa takaisin kritiikkiä ryöpynneelle kouluvirastolle valtion tarkastuksen lakkauttamisesta kertaheitolla. Hänestä valtion tulee joko antaa tarkempia ohjeita tai paremmin seurata koulukirjamarkkinoita ja niiden kehitystä jälkikäteen.
SR Sisuradio/Niki Bergman
niki.bergman@sr.se
Kouluvirasto tutki vähemmistöjen kuvausta
Kouluvirasto tutki hallituksen toimeksiannosta oppikirjojen antamaa kuvaa uskonnosta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntaumuksesta, liikuntarajoitteista ja etnisyydestä. Kouluvirasto keskittyi neljän aineen oppikirjoihin: biologian, uskonnon, historian ja yhteiskuntaopin. Tutkittavina oli kolme kirjaa kustakin aineesta yläaste- ja lukiotasoilta, yhteensä 24 kirjaa. Näillä kirjoilla on opettajille tehdyn kyselyn mukaan 50 prosenttin osuus koulukirjamarkkinoista. Kaikki kirjat yhtä lukuunottamatta on painettu 2000-luvulla. Tutkimuksen loppuraportti esitettiin koulutus- ja kulttuuriministeriölle joulukuun ensimmäisenä.
