Vaalikolumni: Maailma huutaa feminismiä
Hirmumyrskyt, joilla on naisen nimi, saavat aikaan pahempaa tuhoa kuin miehennimiset hirmumyrskyt. Miksi? Turvallinen naisennimi kuten Katriina tai Gudrun ei herätä sellaista vaarantunnetta kuin vaikkapa Yrjö tai Ivar, ihmiset eivät ymmärrä hakeutua naisennimisen myrskyn alta suojaan.
Ruotsin valtiopäiväpuolueet Vasemmistopuolueesta oikealle eivät ymmärtäneet suojautua, kun hirmumyrsky Gudrun tuli 1990-luvulla V-puolueen keulaan pyörittäen äänestäjät yli puoluerajojen tunnustamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sukupuolten välistä on myrskyn jälkeen noussut sateenkaari.
Nyt Gudrun, jonka nimi tarkoittaa jumalten salaisuuksien tuntijaa, kiertelee pyörretuulen lailla ympäri maata Tupperware-kutsuilla myyden sitä samaa tasa-arvoa, tällä kertaa feminismin nimissä, luvaten jakaa jumalten salaisuudet kaikkien sukupuolten kesken, josvain pääsee yli neljän bofoorin, tarkoitan prosentin.
Naiseksi syntyminen on pahin rangaistus mitä ihminen voi kuvitella suurimmassa osassa maailmaa. Maailma tarvitsee feminismiä, se huutaa sitä, kunigatar Silvian mielestä tosin aivan liian kovalla volyymilla. Kuningatar sanoi kerran, ettei ole feministi, mutta kannattaa sen sijaan feminiinisyyttä, eikä syyttä, piileehän siinä hänen menestyksensä jumalsalaisuus. Kuningattareksi ei feminismillä päästä, päästä jalkoihin on sen sijaan oltava feminiini.
Kuningas on samoilla linjoilla, hän tykkää linjoista ja kurveista. En viittaa poliittisiin linjoihin, sellaisia hänellä ei voi olla, kuningashan on perheensä ohella valtakunnassaan ainoa, jolla ei ole poliittista sananvapautta. Hän on sen demokraattisen kehityksen loppupiste, joka alkoi siitä, että ainoastaan kuninkaalla oli valtakunnassa sananvapaus. Aina kun kuningas Kaarle Kustaa aikoo lausua poliittisen mielipiteen, hänen suustaan hyppääkin sammakko eli groda. Onko kuningas noiduttu, sammakkokuningas?
On lukemattomia maahanmuuttajanaisia, kuningatar Silvia on vain yksi esimerkki heistä, jotka eivät ole uskaltautuneet hyppäämään feminismin siiville, vaatimaan ihmisoikeuksiaan, vaan rämpivät yhä patriarkaatin suossa, jota nyt lähestyy naisenniminen myrsky. Myrsky Gudrun on saanut Vasemmistopuolueen lisäksi jo Sosiaalidemokraatit, Ympäristöpuolueen, Keskustan ja Kansanpuolueen muuttumaan feministisiksi. Moderaatit tyytyvät ajamaan tasa-arvoa, joka lähtee siitä, että jokaisella on oikeus toteuttaa itseään varojensa mukaan. Kristillisdemokraatit puolustaa tasa-arvoa kaikille heteroille, ja Ruotsidemokraatit taas ajaa tasa-arvoa kaikille etnisille ruotsalaisille valkoihoisille heteroille.
Jolleivät kaikki valtiopäiväpuolueet olisi tällä tavoin suojautuneet hirmugudrunia vastaan tunnustautumalla joko feministisiksi tai ainakin parin kolmen bofoorin tasa-arvoapuolueiksi, olisi Schymanin FI varmasti valtiopäivillä. Onko feministiseksi julistautuminen vain ase feministejä vastaa?
