Estonia-näyttelyn kolme huonetta
Estoniasta puhutaan jälleen, kun Merihistoriallisessa museossa avautuu onnettomuuslaivan nimeä kantava näyttely. Näyttelyn kolmessa huoneessa käydään läpi sekä kohtalokkaan yön tapahtumia että katsotaan meriturvallisuuden nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Mutta ensimmäisessä huoneessa on valoisaa.
Ensimmäisen huoneen muoto on kuin olisi riisipaperilampun sisällä; ylimpänä on suuri aukko jonnekin, joka symboloi omaa katoavaisuuttamme. Mutta silti olemme kuoltuammekin läsnä toisten ajatuksissa ja muistoissa.
Samalla kun huone toimii muistelutilana, se myös muistuttaa meitä meren merkitysestä. Meri peittää kaksi kolmasosaa maapallosta, ja miltei kaikki tuonti ja vienti kulkee Ruotsin meriteitse.
Näyttelyn toisessa huoneessa on pimeää: tila keskittyy yöhön, jolloin Estonia upposi. Voit kuulla onnettomuusyön keskusteluja laivojen välillä, nähdä laivakellon ja kahden matkustajan kellot, joissa aika on pysähtynyt. Tämän lisäksi tarjolla on paljon tietoa laivaliikenteestä ja erityisesti ro-pax -aluksista, aluksista jotka kuljettavat sekä rahtia että matkustajia. Tiedon tarkoituksena on luoda itsekullekin tietopohja, jolta ponnistaa eteenpäin esittämään olennaisia kysymyksiä. Keskustelun avulla päästään myös eteenpäin, uskoo näyttelyn tuottaja Emma Having.
Kolmannessa huoneessa siirrytään meriturvallisuuteen, johon emme ole vieläkään tottuneita. Havinh muistuttaa että sekä laivalla että lentokoneessa matkustaminen on hyvin turvallista, mutta kumpikaan ei ole riskitöntä. Havingin mukaan lentoyhtiöt ovat onnistuneet tiedottamaan lentämisen vaaroista, mutta silti ihmiset haluavat lentää. Varustamoilla on samaan vielä matkaa.
Merellä on myös tilanteita, jolloin mikään ei voi auttaa matkustajaa. Silloin matkustaja ei ole itse tutkinut hätäteiden sijaintia eikä lukenut turvallisuusinformaatiota, vaan kiskaisee baarissa kunnon kännin. Silloin kukaan ei voi auttaa sinua, sanoo Having.
SR Sisuradio/Marjaana Kytö
marjaana.kyto@sr.se
