Tutkija: Kalloilla tarkoitus todistaa suomalaisten ei-eurooppalaisuus

3:00 min

Suomalaiset pääkallot olivat 1800-luvulla haluttuja, koska suomalaiset luokiteltiin rotututkimuksessa ei-eurooppalaiseksi roduksi. Pääkalloja tarvittiin tutkimusmateriaaliksi muun muassa Anders ja Gustav Retziuksen tutkimuksiin niin sanotuista pitkä- ja lyhytkalloisista.

Karoliinisella instituutilla Solnassa on edelleen hallussaan 76 suomalaiseksi merkittyä pääkalloa instituutin rotututkijoiden Anders ja Gustav Retziuksen, isän ja pojan, kokoelmasta.

Niistä enemmistö ryöstettiin suomalaisista haudoista Gustav Retziuksen johtamalla tutkimusmatkalla vuonna 1873.

Isä Retzius hajoitti 'eurooppalaisen rodun'

Suomalainen aatehistorioitsija Pekka Isaksson, joka on tutkinut rasismia rotututkimuksessa, kuvailee taustaa kallojen ryöstöretkille ja kallokaupalle näin:

– Anders Retziusta pidetään tutkijana, joka hajoitti eurooppalaisen rodun yhtenäisyyden. Häntä edeltäneet tutkijat olivat pitäneet eurooppalaista tai niin sanottua kaukaasialaista, eli valkoista, rotua enemmän tai vähemmän yhtenäisenä mutta Anders Retzius toi tutkimukseen pitkäkalloisten ja lyhytkalloisten erottelun.

Suomalaiset lyhytkalloisia

Jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, mihin rotuun suomalaiset kuuluivat, Isaksson kuvailee:

– Hänen tutkimustensa mukaan suomalaiset olivat yhdessä saamelaisten kanssa täällä pohjoisella alueella hyvin tyypillisiä esimerkkejä lyhytkalloisista, jotka erottuivat selvästi pitkäkalloisista.

Turaaneja, mongoleja, alppiinirotua

Pian kallojen ominaisuudet samaistettiin myös eri rotuihin:

– Pitkäkalloiset samaistettiin ajan myötä germaaniseen tai pohjoiseen rotuun ja lyhytkalloiset joko turaanilaiseen alkukansaan, mongoliseen rotuun tai alppiiniseen rotuun. Rotuluokitutksia ja -määritteitä oli paljon, mutta joka tapauksessa suomalaiset kuuluivat rotuun, joka erosi muista eurooppalaisista, ja nimenomaan pohjoisen rodun ja germaanisen rodun väestöstä.

Tutkivat suomalaisten ja ruotsalaisten eroja

Suomalaisia päkalloja tarvittiin tutkimusmateriaaliksi, Pekka Isaksson selvittää:

– Nämä tutkijat mittasivat kallon ominaisuuksia. Yksi syy oli, että he halusivat selvittää, millä tavalla suomalaiset eroavat ruotsalaisista. Gustav Retzius halusi myös selvittää Suomen väestön rodullista koostumusta, eli minkä verran siellä on pitkäkalloisia germaaneja ja minkä verran lyhytkalloisempia suomalaisia.

Pälkäneen kallot yllättivät

Gustaf Retzius julkaisikin vuonna 1878 teoksen "Finska cranier jämte några natur- och litteraturstudier inom andra områden af finsk antropologi" (1878).

Miten kuvailisit sitä teosta Pekka Isaksson?

– Gustav Retzius halusi sillä tuottaa lisää todistusaineistoa sille, että on olemassa lyhytkalloinen tyyppi ja pitkäkalloinen tyyppi.

Pälkäneen hautausmaalta kaivetut kallot tuottivat kuitenkin Retziukselle yllätyksen:

– Hän totesi varmaan omaksikin hämmästykseksi, että näistä kalloista suuri osa oli pitkäkalloisia. Hän tulkitsi pitkäkalloiset jäänteeksi ruotsalaisperäisestä asutuksesta!, Pekka Isaksson kertoo.

Pekka Isaksson on suomalainen aate- ja oppihistorioitsija ja toimittaja, joka väitteli tohtoriksi vuonna 2001 teoksella Kumma Kuvajainen - Rasismi rotututkimuksessa, rotuteorioiden saamelaiset ja suomalainen fyysinen antropologia.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Lue lisää toimintatavoistamme.