Göteborgin nosturit kuohuttavat tunteita: vanhaa romua vai arvokasta perinnettä?
Osa Göteborgin asukkaista haluaa varjella muistoja ja puolustaa nostureita Facebook-ryhmässä. Entinen telakkatyöntekijä hävittäisi vanhoina rohjoina pitämänsä laitteet.
Göteborgin viimeinen suurtelakka Damen Shiprepair Götaverken suljettiin lopullisesti tänä keväänä. Telakan jäljiltä seisoo yhä useita nostureita, joiden kohtalosta on keskusteltu mediassa talvesta lähtien.
Osalle kaupunkilaisista nosturit edustavat tärkeää perinnettä, joka tekee Göteborgista Göteborgin näköisen. Moni on mukana Facebook-ryhmässä, jossa nostureita puolustetaan.
Ryhmän perusti viestintäyrittäjä Magnus Helldahl ystävänsä kanssa viime talvena. Hän oli lukenut nosturikiistasta lehdestä ja soitti tulistuksissaan ystävälleen.
Nyt ryhmässä on lähes 4000 jäsentä. Monet heistä ovat vihkiytyneempiä asiaan kuin ryhmän perustajat, Helldahl sanoo.
– Osa on iäkkäämpiä ihmisiä, jotka kertovat surustaan ja jakavat vanhoja kuvia. He näkevät lapsuusmuistojensa katoavan nosturien myötä.
Nosturien kohtalo täysin auki
Kevättalvella nostureita koitettiin pelastaa huutokaupalla. Esimerkiksi suuryritykset Volvo ja Stena Line halusivat ostaa nosturit, jotta ne jäisivät tavalla tai toisella kaupunkikuvaan.
Telakkayritykselle tarjoukset olivat liian matalia. Nyt isot tahot jumittavat neuvotteluissaan asianajotoimiston välityksellä, Helldahl sanoo.
– Itse toivon, että nosturit voitaisiin nyt ostaa vapaiksi ja lahjoittaa aluetta kehittävälle Älvstranden Utvecklingenille.
Osan mielestä nosturit ovat uuden rakentamisen tiellä. Göteborgissa tarvitaan myös Helldahlin mukaan uutta rakentamista, mutta nosturit voitaisiin hänen mukaansa yhdistää modernimpaan ympäristöön. Esimerkiksi Eriksbergin suuri nosturi on Göteborgissa tällainen suojeltu maamerkki.
"Ei tunnu enää missään"
Ari Oinonen on toista mieltä. Hän menetti työnsä telakalla, kun se keväällä suljettiin. Oinonen raivaisi vanhat nosturit pois satamasta.
Nosturit ovat Oinosen mielestä monumenteiksi liian kalliita. Ne vaativat enemmän hoitoa kuin kivipatsaat, hän sanoo.
– Niitä on jatkuvasti huollettava, maalattava ja suojattava ruosteelta. Muuten ne tulevat niin hengenvaarallisiksi, että sieltä voi alkaa tippua osia.
Oinosella on nykyään muita töitä. Hän sanoo, ettei vastusta nostureita tunteellisista syistä.
– Olen ollut mukana nedläggningeneissä eli sulkemisissa, täällä jokaisella telakalla. Ei tämä viimeinen tunnu oikein enää missään.
