Suomenkielinen sukunimi viestii alkuperästä
Sukunimi halutaan säilyttää erityisesti siinä tapauksessa, jos sen kantaja ei puhu suomea, kertoo ruotsinsuomalaisia haastatellut nimitutkija Märit Frändén Kielten ja kansanperinteen laitokselta.
Kiirunasta kotoisin oleva Maria Niemi ei puhu suomea eikä meänkieltä, ja sukunimi on hänelle siksi erityisen tärkeä.
– Olen hukannut kielen, mutta nimi näyttää, mihin kuulun. Nimen myötä voin saada kontaktin muihin meänkielisiin, Maria Niemi sanoo.
Sukunimi viestii alkuperästä
Niemi ei koskaan oppinut puhumaan meänkieltä, sillä hänen vanhempansa eivät omien sanojensa mukaan halunneet sekoittaa hänen päätään puhumalla kahta kieltä.
Samoin on käynyt monen toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaisen kohdalla. Monet heistä haluavat nyt säilyttää suomalaisen sukunimensä merkkinä omasta taustastaan.
Nimitutkija Märit Frändén Kielten ja kansanperinteen laitokselta Uppsalasta tutkii parhaillaan, miten ulkomaiset sukunimet muotoutuvat, kun niitä käytetään ruotsinkielisessä yhteiskunnassa. Hän on myös haastatellut kahdeksaa ruotsinsuomalaisia henkilöä.
– He pitävät kaikki nimestään. Se koskee erityisesti niitä ruotsinsuomalaisia, jotka eivät puhu suomea. Hehän jäävät tavallaan vähemmistöryhmän rajamaille. Silloin halutaan säilyttää nimi, sillä se on ainoa merkki omasta suomalaisuudesta.
Nimitutkija Märit Frändén kertoo, että esimerkiksi Tornionlaaksossa suomenkielisiä sukunimiä vaihdettiin ruotsinkielisiksi tiuhaan tahtiin 1900-luvulla.
– En usko, että suomenkielisiä nimiä niinkään otetaan uudestaan käyttöön, kuten saamelaiset ovat tehneet. Mutta uskon, että suomalaisia sukunimiä halutaan säilyttää aiempaa paremmin.
Kiirunassa kasvanut Maria Niemi sai pienenä kuulla, että hänen nimensä olisi ruotsinkielisiä huonompi. Nyt hän on kuitenkin ylpeä omasta nimestään ja haluaa kunnioittaa taustaansa säilyttämällä sukunimensä.
– Haluan kunnioittaa alkuperääni ja näyttää, että se ei ole ala-arvoisempi nimi. En koskaan vaihtaisi nimeäni ruotsinkieliseen sukunimeen, Maria Niemi kertoo.
