Huomenta Ruotsi

Kolumni: Johtaako liiallinen empatia tuhoon?

3:36 min

Suomen kirjeenvaihtajamme Katri Nisula pohtii kolumnissaan empatiaa. Mitä se on, ja mitä se ei ole? Virikkeenä ovat Suomessa tällä viikolla nousseet keskustelut.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Päivän sana täällä Suomessa on tällä viikolla empatia tai oikeastaan pikemminkin empatian puute. Eilen aihetta kuvasi kaksi Ylen nettiartikkelia, jotka oli aseteltu joko tarkoituksella tai vahingossa vierekkäin.

Ensimmäinen artikkeleista kertoi moderaattien täkäläisen sisarpuolueen kokoomuksen oikeaan laitaan sijoittuvan nuoren poliitikon ja monisairaan, keski-ikäisen pitkäaikaistyöttömän kohtaamisesta.

Televisio-ohjelmaa varten kuvattu keskustelu oli ikävää katseltavaa, oli osallistujien poliittisista mielipiteistä mitä mieltä tahansa. Nuori poliitikko kohotteli kulmiaan, näytti kyllästyneeltä ja vihamieliseltä ja käytti sanamuotoja, joita yleisesti pidetään komentelevina, ylimielisinä ja jopa tylyinä.

Keskustelusta loisti empatian puute.

Poliitikon ja köyhän kohtaamisesta kertovan artikkelin vieressä oli toinen juttu. Siinä empatiasta pakinoi tunnettu toimittaja Sanna Ukkola. Ukkola oli lukenut amerikkalaisen professorin Paul Bloomin kirjan Against Empathy ja tullut siihen tulokseen, että empatia on tuhoisa tunne.

Ukkolan mukaan maailman pahuutta kannatellaan empatian avulla. Empatia saa Ukkolan mielestä äidit kyllästämään lapsensa sipseillä ja limpparilla, vaikka varsin hyvin tietävät, että ne ovat epäterveellisiä. Se saa ihmiset kiusaamaan toisensa hengiltä internetissä.

Kaiken kauhistuksen huipuksi empatia saattoi olla se tunne, joka nosti Hitlerin valtaan. Näin Ukkola väittää.

Ukkolan mukaan samaistuessaan itsensä kaltaisiin ihmisiin ja heidän tunteisiinsa ihmiset tulevat samalla sortaneeksi muita. Kun äiti ei kestä lapsen itkua, hän antaa tälle liikaa karkkia. Kun joku kokee vääryyttä, väärintekijä lynkataan netissä.

Kun diktaattori maalaa tarpeeksi puhuttelevan kuvan oletettujen uhrien kärsimyksistä, joihin samaistutaan, kuvitellut syylliset voidaan vaikka tuhota, etenkin, jos he ovat erilaisia kuin me.

En ole lukenut Bloomin kirjaa, mutta jos sen sanoma on yhtään sellainen, kuin Ukkola kuvailee, mielestäni kyse on suuresta väärinymmärryksestä. Sillä eihän empatian tarkoitus ole tuhota, vaan säilyttää.

Empatia ei tarkoita sitä, että äiti tunkee lapsensa täyteen epäterveellistä ruokaa, koska tämä niin haluaa, eikä äiti kestä lapsen pahaa oloa. Empatia tarkoittaa sitä, että äiti ymmärtää, miltä lapsesta tuntuu ja osaa lohduttaa.

Empaattinen ihminen ei myöskään jaa pahantekijän kuvia netissä, koska ymmärtää, että julkinen lynkkaaminen ei ole tapa, jolla rikoksia ratkaistaan. Empatia auttaa huomaamaan, että pahantekijälläkin on läheisiä, joita nettikirjoittelu loukkaa, ja että kiusaaminen voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin ja jopa itsemurhaan.

Empaattinen ihminen ymmärtää myös, ettei kokonainen ihmisryhmä voi koostua ihmishirviöistä, vaan yksilöistä, joilla on samanlaiset tunteet kuin empaattisella itselläänkin. Siksi empaattinen ihminen ei tunge lajitovereitaan polttouuniin, eikä puukota heitä kuoliaaksi kesäisellä torilla.

Onneksi Ukkolakin tulee artikkelinsa lopussa siihen tulokseen, ettei Bloomia kannata niellä purematta; empatia on tärkeä osa ihmisyyttä. Näin se on: ilman empatiaa me olisimme koneita, emme ihmisiä.