Milloin nainen on täti?
Katri Nisula pohtii kolumnissaan, saako aikuista naista kutsua tädiksi, ja jos saa, niin milloin? Kysymys täti-sanan merkityksestä kuumentaa tunteita tällä hetkellä suomalaisessa sosiaalisessa mediassa.
Ensimmäisen kerran törmäsin termiin seitsemäntoistavuotiaana. Itse sana tietysti oli tuttu, sillä olihan minulla tätejä ja isotätejä iso liuta: Vieno, Helli, Hanna, Marjatta ja kaukaisemmat sukulaistädit päälle. Koulussa oli emäntätäti, portaita siivosi siivoojatäti ja naapurissa asui naapurin täti.
Koskaan aiemmin en ollut kuitenkaan kuullut tällä sanalla kutsuttavan itseäni. Mutta sieltä se tuli: kaupan kassalla ventovieras rouva, komensi jälkikasvuaan: annahan tädille tilaa – ja tarkoitti ilmiselvästi minua.
Voitte kuvitella, että olin kauhuissani. Minäkö täti, en ikinä!
24-vuotiaana minusta tuli sitten oikeasti täti – siis siinä mielessä kuin äidin tai isän siskoa kutsutaan. Olin onnesta sekaisin, mutta silti vierastin termiä. Päätin, että lapset saavat kutsua minua ihan vain etunimellä.
En ole ainoa, jolla on ristiriitainen suhde termiin täti. Jo jonkin aikaa sosiaalisessa mediassa on käyty kiistaa siitä, saako vierasta naista kutsua tädiksi. Monen mielestä se on inhottavaa ja alentavaa. He haluavat olla tätejä vain omille sukulaislapsilleen.
Sanakirja on toista mieltä. Täti tarkoittaa suomen kielessä paitsi sukulaista myös ketä tahansa vierasta naista silloin, kun tästä vieraasta naisesta puhutaan lapselle. Monien mielestä se on kohteliastakin. Mietipä itse, kumpi sinusta kuulostaa paremmalta: Istu tuon naisen viereen vai istu tuon tädin viereen?
Mutta jotakin kummaa täti-sanaan liittyy. Kun oikein makustelen, löydän sanasta merkityksen vanha, huvittava, kömpelö ja ehkä myös hieman höperö nainen.
Kaikki muistavat varmaan laulun Täti Monikasta, jolla oli hassu hattu ja hassu laukku ja hassu mekko ja joka heilui hassusti. Jos jonkun ulkonäköä kuvaillaan tätimäiseksi, niin ei siinä ainakaan kehuja jaella.
Internetistä löysin termin tätitekstaaja. Tätitekstaaja tähtäilee älypuhelintaan etusormellaan toisin kuin teinitekstaaja, joka käyttää peukaloitaan. Ei liene vaikea arvata, kumpi niistä on kömpelömpi; täti tietenkin.
Tätiys on myös jotenkin noloa. Taide-esitys tai uusi villitys ei voi olla kovin kummoinen, jos se kiinnostaa lähinnä keski-ikäisiä tätejä.
Itse olen ollut tukevasti täti-iässä jo pitkään, enkä enää pahastu, vaikka ventovieraat kutsuvat minua tädiksi. Ja onneksi muutkin ovat alkaneet huomata tätiyden hyviä puolia: puhutaan tätienergiasta.
Tädit saavat pukeutua rauhassa miten haluavat, sillä jossakin vaiheessa tädit muuttuvat näkymättömäksi vastakkaiselle sukupuolelle ja vähän muillekin. Ja kun tädin ei tarvitse tehdä vaikutusta, täti voi rauhassa vaikka mokata. Ja kaikkein parasta, tädit saavat sanoa mitä haluavat; myös ikäviä totuuksia, sillä kukaan ei ota tätejä vakavasti.
Paitsi satutätejä. Niitä kuunnellaan hiiren hiljaa.
Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Mer om hur vi bedriver vårt arbete