Mikä ihmeen pullamössösukupolvi? kysyy Pentti Salmenranta
Kahviloista löytyy lattea, espressoa ja americanoa, mutta onko todelliselle pullamössösukupolvelle tarjolla pullamössöä?
Joku saattoi kuunnella reilu viikko sitten tekemäni Roketin, siis lastenohjelman, jossa kerroin sadun isännästä, Ellu-tytöstä ja pullamössöstä. Jos et ole kuullut, se löytyy jälkikuuntelusta.
Sen verran on nimittäin jäänyt kaivelemaan tuo sana pullamössö, ja varsinkin sana pullamössösukupolvi, että ihan oli pakko aiheesta mielipuolipakinakin tehdä.
Sukupolvia joka lähtöön
Olen aiemmissa pakinoissani maininnut sanan x-sukupolvi ja ironinen sukupolvi, mutta en pullamössöstä ole tainnut vielä pahemmin höpistä. Muuten tällä sanonnalla tarkoitetaan useimmiten suurin piirtein samoja ikäluokkia, eli 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneitä, haukkujien mielestä liiankin hyvin voivia kansalaisia.
Sosiaalisessa mediassa tähän sanaan törmää todella usein.
Pullamössösukupolvi sokerista tehty?
Ikäistäni ehkä jonkin verran vanhemmat, mutta myös huomattavasti nuoremmatkin meuhkaajat kirjoittavat mielellään, kuinka pullamössösukupolvi vaatii sitä sun tätä ja kuinka avuttomia heistä on tullut liiallisen suojelemisen takia.
Ei ollut meillä lapsena polkypyöräkypäriä eikä turvavöitä eikä soudettaessa mitään pelastusliivejä tarvittu ja hyvin ollaan selvitty mutta tämä nykyinen pullamössösukupolvi on niin pilalle suojeltu että.. ja niin edelleen.
Mieltymys kahviin lähti pullamössöstä
Siis: Mistä pullamössö tulee ja mitä se on? Itsestäni pullamössö oli hyvää 60-luvulla.
Minä kun nimittäin kuulun vielä siihen sukupolveen jolle kahvin juonti opetettiin sodat käyneen isäni nerokkaan pedagogiikan, eli juuri pullamössön avulla joskus kolmevuotiaana. Mutta otetaan nyt resepti sentään ihan Wikipediasta:
Pullamössö on arkikielen ilmaisu, joka tarkoittaa kahvin maidon tai muun juoman sekaan pienennettyä pullaa. Pullamössön kutsumanimi vaihtelee alueittain. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa se on mosoa ja Etelä-Pohjanmaalla pullatohnua.
Ja sain juuri kuulla että Kauhajoella päin puhutaan pullasutusta. Meillä Lahdessa se taisi olla pullamossoa, mutta sanotaan nyt mössöksi, niin pysyvät nettiväittelijät kärryillä.
Sitä on siis itse pullamössö. Mutta entäs sitten se sukupolvi, se pullamössösemmoinen? Tähän antaa Wikipedia muun muassa seuraavan selostuksen:
Käsite kuvaa sitä, kuinka nuoriso elää helppoa elämää. Vanhempien ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi on saanut elämässään kaiken valmiina, eikä ole juuri joutunut ponnistelemaan saavutustensa eteen.
Joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä pullamössösukupolveen yhdistetään myös uusavuttomuus.
Uusiutuvat sukupolvet
Kuinka vanha tämä käsite sitten on, siitä löytyy vaikka kuinka monta tietoa. Sama Wikipediakin antaa ainakin kaksi eri vastausta riippuen mitä hakusanaa käytät.
Ensiksi tämän: Sanaa pullamössösukupolvi on 1980-luvulta lähtien käytetty kuvaamaan nykynuorisoa, sellaista nuorta sukupolvea, joka on saanut elämässään kaiken helposti eteensä ilman suurempia ponnisteluja verrattuna aikaisempaan sukupolveen.
Mutta toisaalla sama Wikipedia kertoo että pullamössösukupolvi on tiettävästi vuorineuvos Martin Saarikankaan vuonna 1993 ensimmäisenä esittämä käsite ja sittemmin sotien jälkeisten suurten ikäluokkien 1990-luvulta alkaen käyttämä sana.
Joka tapauksessa pitäisin Ylen Uutisten yhteenvetoa eri sukupolvien kutsuma- ja haukkumanimistä, jos en luotettavimpana, niin ainakin hauskimpana:
Sotien jälkeen vuosina 1945-1950 syntyneistä puhutaan "suurina ikäluokkina".
50-luvun lapsia on kutsuttu "suuren murroksen" sukupolveksi.
60-luvulla syntyneitä pidetään "hyvinvoinnin sukupolvena".
70-lukulaisista on käytetty mm. nimitystä "x-sukupolvi".
80-luvun nuorista on puhuttu "y-sukupolvena".
Nykyiset teini-ikäiset taas ovat "z-sukupolvea".
"Pullamössösukupolviksi" on leimattu vuosikymmenestä toiseen aina uudet sukupolvet.
Lattesukupolvi?
Oli miten oli, niin äärettömyyksiin paisuneen hyvinvoinnin irvikuvaksi vertaus pullamössöön ontuu mielestäni, jos 80- tai 90-luvuista puhutaan. Olihan silloin jo kokis ja hampurilaiset keksitty, sipseistä puhumattakaan, ja nuoret olivat jo taatusti unohtaneet kipparipurkat. Tai Jenkki-purukumin, sen, joka mainoksen mukaan sekä venyy että paukkuu.
Juppikäsite oli kovaa huutoa ja nämä modernit pilalle passatut räkänokat nauttivat takuulla cafe lattea eivätkä mitään pullamössöä.
Mutta sana elää vieläkin, vaikka näiden juppien lapsetkin ovat jo aikaa sitten päässeet ylioppilaiksi. Eli kuinka voi kutsua ikäluokkia pullamössösukupolveksi, kun kyseiset ihmiset eivät sellaisesta ole kuulleet puhuttavankaan?
Mutta me! Se todellinen pullamössösukupolvi! Meitä sitä vasta syrjitäänkin! Miksei yksikään kahvilana itseään mainostava yritys palvele meitä?
Löytyy kyllä lattea, espressoa, americanoa ja vaikka minkä muun sortin kahvisekoituksia, mutta kunnon pullamössöä ei saa mistään!
Sitä ollaan niin modernia niin modernia ja sitten vielä kehdataan olla muka jotain pullamössösukupolvea! Ei vetele! Tätä meikäläisten elämän kovaa koulua käynyttä pullamössösukupolvea pitäisi osata kunnioittaa, mutta haukkukaa sen sijaan kokishampurialisnulikat vaikka maan rakoon!
Kaikki ei ollut paremmin ennen!
Ja te, jotka ihan tosissanne muistelette, kuinka rennosti sitä ajeltiin ennen vanhaan ilman turvavöitä ja polkupyöräkypäriä, tässä teille vähän tilastoa:
Nykyään liikenteessä kuolee muutama harva lapsi joka vuosi, joka tietenkin aina on muutama harva lapsi liikaa. Sen sijaan vain vuonna 1969 kuoli Suomen liikenteessä 169 lasta. Tästä tapaturmien huomattavasta vähenemisestä saamme kiittää nimenomaan turvallisuutta eikä syyttää pullamössöä.
Mutta jos olette siinä iässä, että ylipäätään vielä pystytte haukkumaan ketään, muistakaa, että teidän omilla vanhemmillanne olivat luultavasti asiat vielä teitäkin kehnommin. Taisivat vanhempanne teitäkin pitää aikamoisina pullamössöttäjinä.
