LOKIKIRJA: ecalite, fraternite, liberte

Välimeren turkoosit aallot välkkyvät veneen ympärillä, aurinko paistaa ja lempeä tuulenvire hyväilee kasvoja. Nukunko vai näenkö päiväunia? Ehei, olen todella vihdoin ja viimein Välimeren lämmössä, unelma on täyttynyt ja matka jatkuu leppeämmässä säässä ja lomatunnelmassa..

Romanttisen suudelmamme jälkeen Pariisissa, otimme junan ja puksutimme kohti Nimes:iä, Provencen alueella olevaan vanhaan kaupunkiin, jonka historia juontuu roomalaisten ajoilta. Kun juna saapui illalla asemalla ja ajoimme taksilla hotelliin läpi raihnaisen kaupungin, kuvittelin tulleeni aikakoneella vuosituhannen alkuun.

Näky ei ollut houkutteleva, varsinkin kun kadut lainehtivat juuri sataneen kaatosateen jäljiltä eikä jokainen katulamppu ollut täydessä loisteessa.  Hotellimme oli sitä vastoin iloinen yllätys, siisti ja sängyssä odottivat puhtaat ja kauniit vuodevaatteet. Pariisilaisen dekadenssin jälkeen tuntui tulleensa luksushuoneeseen. 

Aamulla kaikki tietenkin näytti toisenlaiselta. Nimes:in kaupunki on kuuluisa roomalaisajan säilyneistä rakennuksistaan ja tietenkin suuntasimme heti kävelyreitin Colosseumille tai amfiteatteriin kuten paikalliset colosseumia mieluiten kutsuvat. Tämä julmuuden ja kauneuden areena oli hyvin säilynyt ja siellä kykeni hyvällä mielikuvituksella kuvittelemaan gladiaattorien ja tiikereiden välisen taisteluun sekä hurjan ihmisjoukon huudot ”morte, morte et morte…kuolema, kuolema, kuolema.

Jäin itsekseni pohtimaan auringonpaisteessa, että mitä me ihmiset olemme melkein kahdentuhannen vuoden aikana oppineet ja havaitsin, että viihdyttäminen yhä perustuu samoihin elementteihin. Kuinka usein sanommekaan omilla julmuuden areenoillamme ”kuolema, kuolema, kuolema” ja tuomitsemme kanssaihmisemme tiikereiden kitaan.

Nimesin jälkeen tulimme Arlesiin ja siellä tietenkin haimme esiin ”Keltaisen talon” ja Place du Forumin. Keltaisessa talossa Vincent van Gogh leikkasi korvansa irti kun hänen ystävänsä Paul Gauguin tuli häntä Arlesiin tapaamaan. Place du Forumilla van Gogh puolestaan maalasi erään kuuluisimmista tauluistaan.
Yritimme seisoa samalla paikalla missä taiteilija näki upeat värinsä ja kuvittelin miltä hänestä on tuntunut köyhänä, hylättynä ja naurettuna ihmispolona katsoa ympäristöään ja nähdä se aivan erilaisessa valossa ja väreissä kuin muut ihmiset.
Kun Vincent van Gogh ei saanut vastakaikua kenenkään puolelta vaan Paul Gauguinkin hylkäsi hänet, menetti nuori mies järkensä ja leikkasi korvansa irti. Nyt me seisomme samalla paikalla emmekä koskaan pysty hankkimaan tämän köyhänä kuolleen taiteilijan töitä.


Pieni Arlesin kaupunki tarjosi myös pukuloistoa sillä kuuluisa muotitaiteilija Christian Lacroix on Arlesista kotoisin ja antanut satojen tuhansien eurojen hintaisia haute couture-luomuksiaan näytille. Niitä katsoessa ymmärsi, että vaate on parhaimmillaan todellinen taideteos. Ei pelkästään suunnittelun vaan myös leikkauksen, ompelun ja värien suhteen. Nämä uniikkikappaleet hurmasivat ja olivatpa siellä joukossa vaate, jota Monacon ruhtinatar Grace on pitänyt yllään.
Näiden huimien vaatteiden joukossa katselimme akvarelleja, jotka Pablo Picasso on maalannut sekä näimme hänen äidistään tekemän muotokuvan.

Kun tulimme ulos pienestä museotilasta uudelleen roomalaisajan kaduille ja toreille, impressionistein maalauspaikoille ja modernistien mekkaan niin ymmärsi vallan hyvin mitä tarkoitetaan kulttuurien kerrostumilla ja kulttuuriympäristön merkityksellä.
Olimme Tommyn kanssa sanattomia kun joimme kahvimme katukahvilassa.

Bussilla perille La Viatan luo

Mutta vihdoin otimme bussin Port St. Louisiin ja siellä Port Napoleoniin, joka tietenkin on saaanut nimensä sen kuuluisan Napoleonin mukaan, ja löysimme oman La Viatamme satama-alueella.

Olo oli kevyt ja onnellinen, voimme siis jatkaa omaa unelmatietämme eteenpäin ja ajattelimmekin Napoleonin kunniaksi suunnata veneen keula kohti Korsikaa. Siellähän hän syntyi melkein 250 vuotta sitten. Meidän unelmamme paremmasta elämästä syntyi muutamia vuosia sitten mutta uskon, että voimme unelmamme toteuttaa samoin kuin Napoleon ja ranskan kansa toteutti omansa.

Ecalite, fraternite, liberte, nämä iskulauseet ovat mottona meidänkin matkalla!  

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade ljud i menyn under Min lista