Lestadiolaiset haluttiin sivistää, suomen kieli sai väistyä

Suomen kielen alistaminen Pohjois-Ruotsissa alkoi vuonna 1876, kun silloinen Luulajan piispa näki lestadiolaisten käyttämän suomen kielen uhkana. Keinoksi siihen tuli ruotsinkielinen kansakoulu.

Viikonvaihteen Raja ja identiteetti -seminaarissa puhunut historian dosentti Lars Elenius valotti kirkon suhtautumista suomen kieleen.

Kirkko on se instituutio, jolla on vanhimmat kontaktit vähemmistöihin ja voidaan sanoa myös ensimmäinen vähemmistöpolitiikka, jonka tavoitteena oli opettaa jumalan sanaa äidin kielellä.

Luulajan teknisen yliopiston historian dosentti Lars Eleniuksen luento kirkon järjestämässä Merkkivuosi-seminaarissa valotti koko pohjoisen historiaa ja eri rajojen jättämiä jälkiä.

Aluksi suomen kieli oli arvossa molemmin puoli uutta 1809 rajaa. Haaparannalle perustettiin 1874 jopa kansakoulun ala-asteen opettajia kouluttava seminaari, johon pääsyvaatimuksena oli suomen kielen taito.

Koko pohjoisessa Ruotsissa, johon myös pohjoisen Norjan Ruijan rannat kuuluivat, käytettiin kouluissa ja kinkereillä suomen kieltä. Suomen kieli oli autuuden avaimena myös lestadiolaisessa herätysliikkeessä. Valtionkirkko koki voimallisen herätysliikkeen uhkana, ja kun Luulajan piispaksi tuli Hans Lamgren vuonna 1876, muuttui kirkon suhtautuminen suomen kieleen, villit ja militantit lestadiolaiset piti saada kirkon kuriin ja nuhteeseen. Keinoksi tuli ruotsinkielinen kansakoulu, sanoo Lars Elenius.

SR Sisuradio/Juha Tainio
juha.tainio@sr.se

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".