Oma itse syntyy hitaasti koko elämän aikana

Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän?
Anna meren sen selvittää, kuka viereesi jää..

Ja niinhän se satu sitten kääntyikin ja jätin meren taakseni kun väsyin.

Väsyin siihen pinnalla olemiseen kun ei mistään puheenaiheesta syntynyt muuta kuin jonkunlainen mainostauko omasta itsestään. Väsynyt itsestä selittämään varsinkin siksi kun tapaa uusia ihmisiä melkein koko ajan ja sitä samaa jauhaa.

Mistä olen (Sweeeden, not switzerland), nimi, missä olen ollut ja minne menen ja millon ja kuinka kauan ja ja ja..

Mutta mistä sen ystävän sitten tuntee? Mielestäni hyvä metafori nuo laulun sanat siitä päätellen että siellä meren rannalla sain ymmärtää ihmissuhteitten pintapuolisuuden.

Naivina jotenkin vieläkin uskon että jos vain hyvää tahtoo toisille, ne sen ymmärtäisi ja antaa sitä takaisin. Kaikki olisi ihan vain alright.

Mutta meillä on kai kaikilla meidän omat kielet.

Vaikka ei pahaa toisille tahdo, käyttäytyminen, enemmän kuin sanat, on se mykkä kieli mihin helposti tulkataan omasta näkökulmasta.

Muutenkin Doriksena, reissunaisena, ne ihmiset useimmiten vain valuvat ohi ja vaikeata siitä on mitään ystävyyttä kasaan saada. Hetkistä jolloin kaikki valoheittimet ovat päälläsi ja kielesi tulkataan tavalla tai toisella. Hetki vain.

Joskus elämäntyyli aika yksinäinen, siinähän se vapaus on mutta myös samalla tyhjyys.

Mitä kauemmas kerkeää elämänsä kanssa, sitä enemmän veistäyntyy ajan ja kokemuksien myötä esiin. Oma itse syntyy hitaasti koko elämän aikana, varsinkin matkustamalla. Se piirtää sinua kun näet ja opit ihan toisenlaiset tavat näkeä tätä elämää ja ne kulmat veistoksessa varmemmin ja tarkemmin näkyvät, tuntuvat. Ymmärtäminen syntyy että ei aina sovi. Sinne tai tänne. Hänen ja heidän kanssa olemaan.

Ihmisiä ja suhteita putoaa, toiset harvemmat mutta samalla painavammat kasvavat tilalle tai ne jotka jää juurtuvat syvemmin. Ne sinun kulmasi, piirteesi tulevat kieleksi jolla kerrot toisille mitenkä tanssit tätä elämää. Askeleistasi, rytmistäsi sitten huomaa jos ne sopivat minulle tai ei, lähdenkö mukaan vai jäänkö väliin.

Lapsena sitä lähti monen matkaan. Ja vuosien mukana ihmiset irtautuvat, varisevat menneisyyteen. Ja sellaista se on, jollakinlailla. Niin monet jotka vain tulevat, irtautuvat ja varisevat sinne menneisyyteen, ehkä kehittyvät muistoiksi.

He jotka jää? Sekin on sellaista sanatonta. Henkilön löytäminen jonka kanssa pystyy puhumaan ilman turhia selityksiä. Jossa sydämet ovat ne jotka juttelevat. Suhteet joissa ei ole itsekyyttä. Ajattomat, ei ajallakaan kasva se polku liian tiheäksi, se vain on. Harvat. Mutta maukkaat. Ja kyllä niitä tienvarrelta löytääkin.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".